Nyt herää epäilys, onkohan nuo edes minun lapsia,  NE TYKKÄÄ HIIHTÄÄ!!! Mie vihaan hiihtämistä yli kaiken mutta isot tytöt hiihteli tänään ihan onnessaa ympäri pihaa. Isi teki heille ladut joita pitkin oli hyvä hiihdellä. Keskimmäiseni yllätti minut sitkeydellään vaikka kaaduttiin niin ylös vaan noustiin. Vanhempi tuli jo laittamaan kanssani ruokaa mutta keskimmäinen jäi sutimaan pitkin latuja. Tässä muutama kuva keskimäisestä tytöstämme:

 

Ensin kaaduttiin....

 

Mutta sitten ylös vaan ja "hei tämä onnistuu"

 

Täytyy toivoa että nuo lumet ei nyt ihan äkkiä sula jotta pääsee tytöt hiihtämään uudestaankin. Tosin tuo hiihto on kyllä semmoista puuhaa mitä tytöt saavat harrastaa isänsä kanssa, nuo sukset tai lähinnä siteet on NIIIIIIN ärsyttävän hankalat että mie en ikuna saa niitä kunnolla. Viime talvena pari kertaa niiden kanssa tappelin ja päädyinkin asentemaan ensin sisällä kengän sukseen sitten tytön kenkään ja kannoin koko paketin ulos Hymy Luulisi sitä helpompiakin tapoja olevan??

 

Kertokaa muuten minulle... Mistä sen tietää milloin lapsiluku on täysi????

Mie huomasin tuossa päivänä eräänä että miun vaaveli on kasvanut isoksi, mikä kumma siinä on että ensin odottaa ihan kauheasti että vauva oppii konttaamaan yms mutta sitten  kun tämä tapahtuu  iskee kauhea haikeus että nyt se vauva-aika on sitten ohi. Ja seuraavaksi  se iskee kuin lekalla päähän, KAUHEA VAUVAKUUME. Yhtäkkiä joka puolella tuntuu vilistävän isomahaisia äitejä ja vastasyntyneitä vauvoja.  Tiistaina kun olin kerhossa pääsin nuuskuttelemaan kolme viikkoa vanhaa vauvaa ja voisin vaikka vannoa että meidän tytöt ei ikinä ole olleet niin pieniä. Tänään kauppa reissulla bongasin ainakin kolme vauvamasua ja kaksi ihan pientä vauvaa.    

Kun odotin tätä nuorimmaistamme ajattelin että kyllä tämä on nyt sitten viimeinen raskaus ja viimeinen vauva mutta nyt kaikki tuo tuntuu niin lopulliselta,

 

  1. enkö mie ihan oikeasti saa enään nuuskutella vastasyntynyttä vauvaa, 
  2. enkö mie enään ihan oikeasti saa tuskailla lasketusajan jälkeisiä päiviä kun vauva ei ota syntyäkseen. 
  3. Enkö mie ihan oikeasti saa enään kiukutella aamulla kun vauva on syönyt satakertaa yössä... huoh!! 
  4. Ja sekin on mietityttänyt että kun nuo kaksi isompaa on aina saaneet olla kahden koplana (suh kiva ikäero  1v 3kk)  niin jääkö meidän nuorimmainen nyt ilman samanlaista tukiverkkoa ja tappelupukaria (isommat ei tappele sen kanssa vaan antaa kaiken periksi ja hakee sille vaikka kuun taivaalta jos se sitä haluaa)  

 

 Järjellä kun ajattelee niin pakkohan jossain vaiheessa on lopettaa, nyt vielä mahduttaisiin autoon, nyt vielä olisi kaikille hyvin tilaa talossamme, nyt vielä kädet riittää suht hyvin hellimään jokaista lasta MUTTA MUTTA ......  No ehkäpä tämä kuume tästä laantuu mutta mitäs jos ei laannukkaan.....????