Se on aamu taas. Näköjään se aamu tulee vaikka ei nukkuisikaan. Emma nukkuu. oli nyt aamulla jo pirteämpi mutta on kuitenkin väsynyt.

Lapset nukkuu vielä. Itse on jotenkin liian turta ajatellaksini mitään. Elimistöni päätti tehdä minut kipeäksi tai ehkäpä tämä on joku stressireaktio mutta yöllä minun silmät turposivat niin pajon että ripsiä ei näkynyt turvotuksen alta, selässä on ihme läikki ihan kuin nokkosella olisi hakattu. MInuun sattuu mutta toisaalta hyvä, tuntuupahan ainakin joltakin.

Mies oli yövuoron töissä mutta sanoi jaksavansa herätä kuitenkin heti kun eläinlääkäri asema aukeaa, viedään Emma ainakin näytille, katsotaan sitten.

 

Nyt aion skarpata itseni ja olla iloinen, lapset herää pian ja ne on vielä pieniä, heidän ei tarvitsisi surra asioita etukäteen.  Anna minulle voimia... anna voimia....