Huh tänä aamuna on taas tunteita tuuletettu . Isommat tytöt ovat ottaneet yhteen pienimmästäkin asiasta. yksi riita kärjistyi jo niin pitkälle että vanhin lähetettiin leikkikentältä niskapersaus otteella sisälle hetkeksi miettimään tekosiaan . Hetken mietiskeli ja sai tulla takaisin. Vähäksi aikaa tilanne taas rauhoittuikin mutta sitten nähinä ja mähinä alkoi taas. Noh lapset on lapsia ja kiukuttaahan sitä aina välillä. Itselleni kyllä tuli mieleen että voisiko hieman painostavalla ilmalla olla osuutta asiaan. No ruokailun jälkeen onneksi tilanne rauhoittui ja tytöt pääsivät hyvillä mielin kerhoilemaan, mummo heitti heidän kerhoon ja me mennään sitten puoli neljältä hakemaan.

Ajattelin yllättää tytöt raparperisopalla, etenkin vanhin on kärttänyt jo monta päivää että pitää mennä naapurista hakemaan raparpereja soppaa varten mutta en ole jotenkin saanut itsestäni irti niin paljon. Mutta nyt ajattelin yllättää tytöt raparperisopalla, olkoon se semmoinen sovittelu soppa .

Äsken soittelin päivähoitovastaavalle kun Vanhimman eskari päätöstä ei näy eikä kuulu. Olen kyllä jo saanut tiedon että tyttö menee "koulun puolipäivä ryhmään" mutta virallista paperia ei ole näkynyt vaikka monet muut ovat jo käyneet eskari tutustumisessakin. No nyt soitin ja posti on jonnekin paperin hävittänyt ja tätsykkä laittaa uuden tulemaan. Täytyy sitten soitella tuonne eskariin ja sopia tutustumisesta. On se hyvä käydä vähän katsomassa ja juttelemassa talon tavoista, meidän lapset kun ei ole ikinä tarhassa tai vastaavassa olleet. Minua itseäni jännittää aika paljon miten vanhimmainen sopeutuu joka päiväiseen uurtamiseen  kun tähän asti ovat kerhoilleet (siis ilman vanhempaa)vain kerran viikossa ja touhu kerhossa on aika vapaata,  mutta kyllähän ne muutkin jaksaa miksei sitten meidän lapsikin . 

Keskimmäistä jotenkin ahdistaa vanhimman eskariin meno. Keskimmäinen on nyt monesti kysynyt että "näkeekö hän siskoa enään koskaan kun se menee eskariin?". Olen yritttänyt selittää että totta kai että eskari on vain muutaman tunnin päivässä mutta jotenkin se ei tunnu menevän tajuntaan. SE voi olla että syksyllä itketään monet ikävä itkut kun tappelukaveri ei olekkaan kaverina 24 tuntia vuorokaudessa. No surraan sitten kun on sen aika.