Tänään se oikein välähti, ajatus, Vanhimman eskari alkaa tasan kahden viikon päästä. KÄÄK!!!

Eihän siinä mitään toisaalta on ihanaa että syksy alkaa tulla, koulut ja kerhot yms muut jutut alkavat ja arki palautuu mutta nyt tämä syksy tietääkin eskarin aloitusta ja mietin että onko äiti valmis että eskari alkaa?? Tyttö sinne sopeutuu ihan varmasti, vaikkakin nyt sillä on semmoinen kauhuntasapaino vaihe meneillään. Eli jos eskarista ei kysele niin se ei puhu siitä mitään ja jos kyselee (siis että jännittääkö, minkläisen repun haluaa tms) niin on aika vaisu sen suhteen. Toisena hetkenä saattaa innostua puhumaan ja suunnittelemaan kuinka hän pyytää uusia eskari kaverita synttäreille mutta toisena hetkenä hän pohtii että mitä keskimmäinen tekee kotona sillä aikaa kun hän on pois... eli ihan selvästi jännittää eikä oikein tiedä miten hän siihen suhtautuisi. Mutta tyttö on kuitenkin reipas ja uskon että hän sopeutuu sinne ihan hyvin kunhan nyt ensin saa pari uutta hyvää kaveria.  Mutta tosiaan minä lähinnä mietiskelen että miten MINÄ sopeuudun eskari äidin elämään??? Meidän lapset ei ikina  ole olleet  tarhassa. He ovat käyneet kerran viikossa kerhossa mutta tuommoinen tarha touhu on jäännyt heiltä kokonaan väliin. Mietin tässä että mitä kaikkea tyttö eskariin  tarvii, minkälaiset vaatteet siellä on hyvät, tarviiko sinne reppua, onko minun nimikoitava joka ikinen vaatekappale, saako eskarista lähteä ihan noin vain esim lääkärikäynneille vai pitääkö niistä ilmoitella kuinka paljon aiemmin, ostetaanko sinne jotain kyniä ja kumeja tms,  ja miten me ikinä ehditään yhdeksäksi sinne eskariin, saako sieltä myöhästyä???  siis APUA, sanon minä!!!!   No eiköhän nämä asiat pikku hiljaa tästä lutviudu mutta on vaan jotenkin niin outo ajatus että joku muu hoitaa lapsen syömiset ja ulkoilut yms. Mutta kyllä tämä tästä, pakko uskoa ainakin niin.   

Tänään ollaan oltu ihan kotosalla (tai no leiksalla ja lenkillä) aamupäivä. Ruuan jälkeen pistin tehotyttö vaihteen pääälle ja leikkasin osittain nurmikon. Pienen läntin jätin miehellekkin ettei nyt ihan ilman hommia tarvitse hänen olla . Sillä aikaa kun minä leikkasin nurmikkoa isot tytöt lähtivät lähimetsään ja vaaveli viihdytti itseään seuraamalla minua ja ruohonleikkuria ja kun käännyttiin ympäri eli niin että aloin ajaa  vaavelia kohti niin hän juoksi karkuun minkä kintuista pääsi ja nauraa rätkätti, luuli kai että minä jahtaa häntä vaikka oikeasti ihan vain leikkelin nurmikkoa , no pääasia kai kuitenkin oli se että hänellä oli hauskaa. Nyt vaaveli on päiväunilla, isot tytöt naapurin pihalla ja mies nukkuu yövuoron jäljiltä. Minun pitäisi kesyttää pyykkivuorta mutta ehkäpä minä hetken vielä surffailen netin ihmeellisessä maailmassa ja etsin tytöille jotain sopivia eskari ja kerhovaatteita syksyksi. Uskoisin meinaan että se pyykkivuori malttaaa odottaa eikä katoa itsekseen mihinkään vaikka minä hetken koneella istuisinkin... ja toisaalta jos katoaa niin sekään ei ihan älyttömästi harmittaisi . Iltapäivällä kunhan nuo nukkujat nyt heräävät niin olisi tarkoitus lähteä johonkin uimahalliin uimaan, se että mennäänkö Kotkaan vai Inkeroisiin  on vielä mietinnässä, kunhan nyt johonkin mennään niin pääsee isot tytöt treenaamaan uimakoulu oppejaan.