Tänään on sitten kaikkea uutta ja ihmeellistä. 

Keskimmäinen sai nyt kauan kaivatun uuden pyörä. Yhtä ison kun siskollakin, yhtä punainen kuin äidillä ja yhtä ihana kuin kaikilla ISOILLA TYTÖILLÄ. Kyllä tyttö oli innoissaan. Aamulla mies heitti vanhimman eskariin, minut ja vaavelin kerhoon ja lähti keskimmäisen kanssa pyörää hakemaan. Kun he olivat tulleet kotiin niin KOKO AJAN oli pitänyt pyörällä ajella. KUn keskimmäinen ja mies tuli hakemaan minut ja vaavelin kerhosta niin koko paluu matka piti jutella pyörästä, piti muistella millainen jalka siinä on ja millainen kori ja millainen mikäkin osa oli. Kun tultiin taas kotiin niin taas ajeltiin pyörällä . Mummokin piti soittaa paikalle ihmettelemään.

Kun vanhimman eskari loppui lähti hän ja mies hakemaan tytölle uutta sänkyä. Nyt tytöällä on hieno uusi sänky ja keskimmäinen siirtyi vanhimman paikalle kerrossängyn yläpetille ja vaavelikin sai nyt sitten "uuden" isojen sängyn kun hän siirtyi nukkumaan keskimmäisen paikalle kerrossängyn alapetille. Uutta sänkyä vaaveli pääsi testaamaan jo tänään päiväunilla. Ensin vaaveli jäi sänkyyn ihan hyvin mutta sitten minä pöhkö menin kurkkaamaan häntä liian aikaisin ja vaaveli näki että minä kurkin paikalla ja silloin kai tajusi että sängyssä on nyt jotain jännää.... sitten se alkoi, puolen tunnin taistelu siitä että pitääkö sängyssä olla vaiko eikö. Aina kun minä tulin huoneeseen vaaveli kipitti sänkyyn, mutta kun minä lähdin pois niin alkoi huuto ja vaaveli könysi sängystä alas. Kaksikymmentä minuuttia kävimme "taistelua" nimeltä, "äiti tulee takaisin sänkyyn , äiti lähtee pois sängystä", kahden kymmenen minuutin jälkeen vaaveli tajusi että ehkäpä tässä sängyssä on siis pakko olla, jonkin aikaa vaaveli kitisi aina välillä ja välillä oli hiljaa ja sitten taas kitinää... no kymmenen minuutin kuluttua huone kuitenkin hiljeni kokonaan ja kun kävin katsomassa niin vaaveli oli unessa , täytyy sanoa että onneksi olen jääräpäinen luonne... kyllä tuntui hyvältä kun "voitin" tämän taistelun. Nyt sitten kauhulla odotan että minkälainen taistelu käydään kun pitäisi yöunille käydä. Pinna sängyn pakotin mieheni purkamaan ettei minun vaan tule annettua periksi jos illalla tulee kunnoon huuto konsertti, no informoin teitä asiasta sitten huomenna.

Tänään alkoi isoilla tytöillä myös uusi bailatino. Alumperin vain vanhimman piti sinne mennä mutta keskimmäinen halusi lähteä kokeilemaan (ryhmä on oikeasti tarkoitettu 6-8 vuotialle) . Itse katselin tunnin siinä vieressä ja minusta tunti näytti itseasiassa aikavaikealta. Itse tanssitunti meni hienosti mutta sitten tunnin lopuksi oli jokin kissa ja hiiri- leikki. Ensin katselin että keskimmäinen on ihan reippaasti mukana mutta sitten yhtäkkiä hän alkoi huutamaan ja itkemään ja lopetti leikin kesken.... meillä on aiemminkin nuo hippaleikit olleet hieman vaikeita mutta luulin että siitä oli päästy jo yli koska viime vuonna ne alkoi jo sujua, mutta ilmeisesti keskimmäinen kuitenkin pelkäsi leikkiä tai jotakin .  Vanhin oli tunnin ihan loppuun asti. TUnnin jälkeen kysyin että mitä tehdään, maksetaanko ja he jatkavat vai haluavatko lopettaa. Vanhin sanoi heti että haluaa jatkaa tosin hänkin kyllä totesi että se oli VAIKEAA. Keskimmäinen ei oikein osanut sanoa mitään. sovittiin että nukutaan yön yli ja jutellaan sitten että jatketaanko vaiko eikö. En viitsisi ihan huvikseni maksaa 70 euroa vanhimmasta ja 60 euroa keskimmäisestä jos käykin niin etttä jokainen tunti päättyy itkuun. No pitää miettiä....

 

Nyt pari kuvaa:

Tässä keskimmäinen ja uusi pyörä:

Vanhin eilen ennen kaveri synttäreitä:

Vaaveli hämmäilee:

Keskimmäinen: