Huoh!! Meille on muuttanut nyt eskarin aloituksen myötä "Pikki murkku". Vanhin on alkanut kohauttelemaan olkiaan, nakkelemaan niskojaan sekä aina välillä olemaan TODELLA ILKEÄ. Joka asiaan pitää kommentoida nenäkkäästi tai muuten vaan huokailllen. Jos puuhana on jotain kivaa (kuten eilinen kotareissu) niin homma toimii tosin aina välilä pitää huokailla "et sä tajuu....!!!!"  mutta pääpiirteittäin siis sujuu asiat hyvin. Mutta annan olla kun ei ole mitään erityistä eli kun ollaan vaan tai jos puuhana on jotain vähemmän mielekästä (kuten äidin auttamista siivouksessa tms) niin vähän väliä saa kuullla että "tää on tyhmää, MÄ en jaksa, ..." ARGH!!!! Ilkeys tulee esiin pieninä piikkeinä siskoaan kohtaan. Tänään aamulla olimme yläkerrassa ja tytöt laittoivat vaatteita päälle valmistautuakseen eskariin ja kerhoon. Kaikki oli kunnossa , kukaan ei riidellyt eikä mitään mutta yht äkkiä vanhin sanoi keskimmäiselle oikein v-mäisellä äänellä: "Tuuli, sie olet tosi TYHMÄ!" Tyhmä sana vielä oikein kuiskattiin koska tiedossa oli että äiti ei tykkää kun toista haukutaan. Sitten kun sai pahoitettua toisen mielen niin vanhin nauroi itsekseen sängyllä ja hymisi " tosi ärsyttävä, tosi ärsyttävä.....". Ai että tuo on rasittavaa. Tiedänhän minä että monelle tuon ikäiselle tulee pieni kapina vaihe mutta tuo on juuri tuota käytöstä mitä inhoan yli kaiken. Olisi edes suoraa huutamista mutta tuo käytös on sellaista ärsyttävää kieroa ja katalaa. Niskojen nakkelu tapahtuu yleensä jos vanhinta joutuu hoputtamaan esim syömään aamupalansa tai korjaamaan vaatteensa. Olan kohauttaminen ilmenee silloin kun kysyy että kukakohan on TAAS leikannut piirustus paperit pieneksi silpuksi ja kukakohan ne mahtaisi siiivota??? Silloin vastauksena on yleensä olankohautus ja dramaattinen poistuminen siivous paikalta....   Että tälläistä meillä.... Odotan innolla sitä oikeaa murkku ikää....

Tänään aamulla kun kaiken draaman jälkeen taas saatiin vanhin eskariin ja keskimmäinen kerhoon, minä ja vaaveli suuntasimme kohti muskaria. Muskarissa on aina ihan kivaa mutta nyt parina viime kertana vaaveli on hieman ujostellut muita aikuisia, naapurin tytön äidin sylissä ja vieressä istuu  mielellään mutta muut aikuiset (ja lapset) ovat hieman kauhistuttavia, mutta ehkäpä (toivottavasti) tuo vaihe menee nopeasti ohi.

Mummo on keskimmäisen kanssa kerhoilemassa. Kunhan keskimmäinen ja mummo kotiutuu ja vanhin on saatu eskarista niin hetken pitänee huilata mutta sitten olisi suuntana uimahalli. Tällä kertaa menemme ihan oman kylän halliin, viimeksi kun oltiin siellä niin vaaveli keksi miten rappuselta voi hypätä veteen sukeltamaan , eli pientä vahtimista taas tiedossa. Mutta uimisessa on kyllä se hyväpuoli että se on NIIIN KIVAA kaikkien mielestä että siellä tuskin kukaan jaksaa murjottaa tai nakella niskojaan.

Mutta nyt ennen kuin tässä mihinkään uimaan pääsee on mentävä imurin avuksi jahtaamaan pölykoiria...