Uuh mikä ilta. 

Vaaveli oli päiväunien (jotka nukkui ihan ok) jälkeen aika takertuvainen. eli kaikki oli hyvin mutta jos minä nousin lattialta mennäkseni vaikkapa vessaan tai muuten vaan yritin  jaloitella , laittaa ruokaa tms niin alkoi huuto... no ei siinä sitten kokkaillaan vaaveli jalassa roikkuen...

Lähdettiiin ulos ja rattaissa vaaveli vaikutti jopa tyytyväiseltä elämään, naureskeli siskojen jutuille ja mölisi omiaan. Lenkin jälkeen mentii leiksalle ja sitten alkoi huuto... Vaaveli suostui olemaan vain ja ainoastaan sylissä ja siinäkin piti vääntää ja kääntää. Lähdettiin leiksalta kotipihalle koska ajattelin että jos leikit onnistuisi siinä... mutta ei ne onnistuneet, edes naapuri tytön vierailu ei auttanut.. huuto vain yltyi. Lähdettiin sisään ja loppu ilta olikin HUUTOA HUUTOA HUUTOA! Ainoa miten vaaveli oli hiljaa oli että kävelin vaaveli sylissä ympäri asuntoa... HUOH!!!

Eikö lapset voisi ihan oikeasti syntyä tekohampaat suussa ja ilman korvia!!!??????!!!! 

Ja nyt sitten täytyy antaa kyllä suuret kiitokset isoille tytöille!!! vaikka he olivat himpun vallattomalla päällä mutta he olivat suureksi avuksi ilta jutuissa. Sillä aikaa kun minä kantelin vaavelia he etsivät keskimmäisen naamiais asun huomista avointa kerhoa varten (mummo vie tytön naamiaisiin), laittoivat pyytämäni iltapala jutut pöytään, avasivat sängyt yö kuntoon, korjasivat omat leikkinsä kellarista isinsä tieltä (kellarissa on pienoinen vesi ongelma ja mies saa katsoa missä mennään kun tulee töistä) ja paijailivat huutavaa vaavelia sen aikaa kun kävin vessassa....  Tästä illlasta en vaan olisi selvinnyt  ilman noita nuppusia.  

Nyt kaikki tytöt nukkuu. Vaavelille annoin tuossa seitsemän maissa pronaxenin (päivällä oli antanut panadolia ennen päiväunia)  ja puoli kahdeksan maissa huuto ehkä hieman vaimeni eli ehkäpä tuo lääke nyt sitten auttaa ja yö menisi hyvin... *toivon ainakin hartaasti* Ja ehkäpä huomenna tuo antibiootti jo olisi alkanut tehota ja  vaaveli olisi taas meidän oma ilopillerimme!!! 

 No mutta huomenna on sitten uusi päivä ja uudet kujeet.  

Huomenna, jos vaavelin kunto sallii, olisi minulla ja vaavelilla  ohjelmassa muskaria. Keskimmäinen lähtee mummon kanssa kerhoon jossa on naamiaiset ja vanhimmalla on eskarissa luistelupäivä.   Siinä olisi suunnitelmia kerrakseen, nyt sohvalle vaaka asentoo ja nauttimaan siitä kun kukaan (ei ainakaan just nyt) huuda!