Huh huh kun tuntuu että 24 tuntia ei vaan riitä.

Eilen en taas ehtinyt blogille ollenkaan, koko päivä meni istahtamatta. Ensin aamulla vanhin eskariin ja sitten hieman ulkoilua. Seuraavaksi syömään ja odottamaan mummoa joka tuli lastenhoito avuksi. Sitten minä kiiruhdin keskimmäisen kerhon joulujuhliin, mummo jäi vaavelin kanssa meille ja mies meni hakemaan vanhinta vaavelin ja mummon seuraksi ja kiiruhti siitä sitten kokoukseen työpaikalle. Kerhon pikkujoulujen jälkeen haettin nopeasti vaari ja sitten kipaistiin kotona hakemassa PALJON lisää vaatetta ja vaaveli ja vanhin kyytiin ja lähdettiin kohti Elimäkeä ja Tolkkilan kartanoa.

Kartanolla oli meille jo pieneksi perinteeksi muodostunut Tolkkilan jouluvaellus.   Vaellus tapahtuu kartanon lähimetsässä ja se oli taas yhtä upea kuin ennenkin. Vaaveli oli mukana ensimmäistä kertaa ja hyvin meni, pakkasesta huolimatta (mittari lähenteli -20 astetta). Vaavelin kävely vaan on niin hidasta että pakkohan sitä oli sylissä aika paljon kantaa jos meinasi ryhmän mukana pysyä. Aina näytös paikalla vaaveli tepsutteli ympäriinsä, oikeastaan itse vaelluksella ei ollut kuin pari hieman "noloa" kohtaa vaavelin kanssa.  Ensimmäinen tapahtui lampaiden luona. Aitauksessa oli ihan oikeita lampaita ja vaaveli tietenkin oli niistä aivan into piukeena. En tiedä kuuliko kukaan ihmisistä mitä näyttelijät puhuivat koska vaaveli ilmoitti KOVAAN ÄÄNEEN ja MONTA KERTAA että " ammas, ammas (lammas)". Toinen kerta milloin vaaveli aiheutti äidille harmaita hiuksia oli kun paikalla oli Aasi ja vaaveli olisi sillä halunut ratsastaa... vaaveli notkui aasin aitauksen luona ja hoki että: " ihahaaa ihaahhaa, aasi". Pieni  (mega)raivari meinasi tulla myös ihan kierroksen lopussa kun päädyttiin jeesus vauvan seimelle... vaaveli olisi kovasti halunut hoitaa vauvaa mutta  äiti nyt vaan oli niin tylsä että ei päästänyt vaavelia Jeesus vauvan kimppuun  . Mutta noista kommelluksista huolimatta minusta vaellus meni ihan kivasti (muiden ihmisten mielipiteistä en tietty tiedä ). Ai niin.... eräs hauska kohta oli kun itämaan viisailla tietäjillä oli valkoiset kaavut... Vaaveli katsoi heitä hetken ja tokaisi " MUUMI..." kuulin hieman hyvän tahtoista hörinää takaantani . Mutta vaikka vaaveli ei nyt ehkä ihan kaikkien käytössääntöjen mukaisesti käyttäytynytkään niin ei kai tuollaisessa paikassa nyt niin justiinsa tarvitse ollakkaan, lapset on lapsia ja sillä siisti!!!   Mutta siinä missä Vaavelilla oli ehkä  hieman ongelmia vielä keskittyä joulun sanomaan mutta isoilla meni ihan hyvin, keskimmäinen ei valittanut kertaakaan... mietti vain siuureen ääneen jossakin vaiheessa että "Milloin se juottopaikka tulee...?"  (Tyttö muisti että yhdessä kohdassa tarjoillaan kuumaa mehua)  Vanhin valitti palelevia varpaita jonkin aikaa mutta jossakin vaiheessa hän sai itsensä ajattelemaan muuta ja sanoi kotimatkalla että "kyllähän minä siinä sitten lämpenin..." Vanhin on luonteeltaan sellainen että jos sen valitukseen lähtee mukaan niin kohta ollaan kyllä "syvällä suossa ja sieltä on vaikea nousta ylös. Eli jos alkaa hänen kanssa voivotella että joo-o kyllä on kylmä niin varmasti hän ei tee mitään sen eteen että lämpenisi... Vähän aikaa kun juttelin hänen kanssa muita asioita niin sitten tyttö suostui jo jumppaamaan "juottopaikalla" hieman tonttujumppaa niin saatiin tyttökin lämpöiseksi. Itse oikein ihmettelin että minulla ei ollut suuremmin kylmä, oli jo itse varautunut siihen että nenänpää valkoisena ja kaikki ulokkeet jäässä pitää lampsia mutta eipä oikeastaan... kiva kirpeä pakkanen. 

Eilinen menikin sitten siinä. Kotona oltiin varttia vaille kahdeksan ja siitä vaan tytöille iltapalaa ja unten maille. 

Tämä päivä on mennyt kerhoilun merkeissä. Aamulla vietiin vanhin eskariin ja sitten lähdettiin keskimmäisen ja vaavelin kanssa Vessuun kerhoilemaan. Sieltä kotiuduttiin äsken ja nyt isot leikkii jotain "Mölinäleikkiä" kellarissa ja vaaveli nukkuu. Iltapäivällä on Vanhimman eskarin joulujuhla (luojan kiitos se on sisällä, ensin sen piti olla ulkona mutta pakkasesta johtuen se siirrettiin sisälle) ja sen jälkeen on IHAN PAKKO käydä kaupassa, kaapit huutaa tyhjyyttään... on se kumma kun on niin kiire että ei ehdi edes ruokaa kaupasta hakea... Mutta veikkaisin että illalla kun kaupasta kotiudutaan on kello taas sen verran että on jo iltapesujen ja pisujen aika... no jospa huomenna olisi sitten rauhallisempi päivä.....