Vuosi 2009 lähenee loppuaan ja olen tässä oikein yrittänyt miettiä että mitä vuodesta jäi mieleen. Kaikenlaista on puuhattu ja suuremmilta ongelmilta vältytty. Vakavia sairauksiakaan ei ole ollut (mitä nyt pieniä korvatulehduksia yms) eli on tainut onnellinen vuosi meillä olla.

Itselleni yksi tärkeä asia on kun aloin kirjoittamaan tammikuussa 2009 tätä blogia. Tänne on saanut pienellä vaivalla purettua sydäntä, on ollut iloja ja suruja, itkua ja hammasten kiristystä ja suuria ilon hetkiä ja ylitse pursuavaa rakkautta. On ollut ihana lukea lukijoiden kommentteja ja kirjoittaminen helpottaa, täällä on saanut sanottua asioita jotka olisi ehkä muuten jäänyt painamaan mieltä. Täältä on sanut paljon vertaistukea, on ollut huojentavaa kuulla että en olekkaan ehkä ihan maailman ainut äiti joka joskus menettää hermonsa lasten kanssa.  Kiitos teille rakkaat lukijat! 

Mutta jos blogia ei oteta lukuun niin mitäköhän vuoden aikana on tapahtunut, mitä olen saanut aikaan? 

Luopumista:

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa todennut itselleni että ikuinen vauvakuumeeni on jäänyt taakse. Tänä vuonna eskoiseni on aloittanut eskarin ja on siirtynyt päivisin olemaan muiden kuin oman porukan hoidossa, tämä on aiheuttanut suurta luopumisen tuskaa. Tänä vuonna keskimmäiseni on kasvanut isoksi kerholaiseksi, on kyläilty kavereilla ilman äitiä ja hän on osoittanut että hän pärjää olemalla oma itsensä eikä vain isosiskon perävaunu, keskimmäisen näyttö siitä että hän pärjää on saanut minut miettimään omaa tarpeellisuutta. Tänä vuonna Vaaveli (äidin ikioma pikku enkeli) on alkanut osoittaa omaa tahtoa ja se on saanut äidin taas kerran miettimään että miten tästä eteenpäin.   

Tarpeellisuutta:

Tänä vuonna on vanhin käpertynyt syliini ja rutistanut kovaa, tänä vuonna vanhin on näyttänyt minulle että vaikka hän on iso eskarilainen nin silti hän tarvitsee syliä siinä missä pienemmätkin. Tänä vuonna keskimmäinen on kaverillaan viettettyjen synttäreiden jälkeen tullut ja halannut pitkään ja sanonut että "Äiti minulla oli ikävä." Tänä vuonna keskimmäinen on varmistanut että "olithan äiti aina halunut meidät?". Tänä vuonna vaaveli on itkupotkuraivari kohtauksen jälkeen tullut syliin ja nyyhkyttänyt että "Äitin kulta", tänä vuonna vaaveli on tarvinnut äidin puhaltamaan pipejä pois.

Ystävyyttä:

Olen saanut huomata että minulla on muutama hyvä ystävä kenelle voi avautua kun siltä tuntuu. Olen saanut huomata että nekin ystävät joita ei niin usein näe ovat kultaakin kallimpia. Olen surrut sitä että jotkut ystävät ovat unohtuneet mutta olen iloinnut siitä että olen saanut muutaman uuden ystävän ja huomannut että kaikkia juttuja ei tarvitse murehtia yksin vaan kun asiat jakaa niin hartiat matalaksi painavatkin asiatkin  saa tuntumaan puolet kevyemmiltä. Olen saanut jakaa ystävieni iloja ja suruja ja toivottavasti olen heitä myös ongelmissaan pystynyt auttamaan.

Tuskaa:

Tänä vuonna on varmaan riidelty enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna on sanoin satutettu enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna on mietitty että onko tässä  mitään järkeä enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna on enemmän kuin koskaan ennen jouduttu miettimään että mihin rahat riittää. Tänä vuonna on jouduttu pyytelemään anteeksi enemmän kuin koskaan ennen.

Rakkautta:

Tänä vuonna on rakastettu enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna on  perhe nivoutunut tiiviimmäksi kuin koskaan ennen. Tänä vuonna on sanoin ja teoin osoitettu että juuri tämä on sitä missä sitä järkeä on. Tänä vuonna on ymmärretty että juuri tämän perheen eteen kannattaa tehdä töitä. Tänä vuonna on riidat muutettu voima varaksi ja tänä vuonna on osattu antaa anteeksi. Tänä vuonna olen ymmärtänyt että elämä on tässä ja nyt ja nyt on hyvä olla!

Kyyneleitä ja riitoja, iloa ja riemua, tuskaa ja parannusta, ystävyyttä ja rakkautta, siinä kai se olisi tiivistettynä vuosi 2009!

Kiitos kaikille ystäville, sukulaisille ja tuttaville, kiitokset perheelleni. Kiitos että olette olleet kanssani jakamassa vuoden 2009.