Eilinen iltapäivä ja ilta meni Hop lopissa. Kyllä meillä oli kivaa. Minä ja mies oltiin aivan hapoilla kun kotiin lähtemisen aika tuli mutta tytöt olisivat vielä helposti kiipeillyt pari tuntia lisää. Isot tytöt lähtivät kylläkin kiltisti kotiin kun aika oli mutta vaaveli otti heittäytymis raivarit ensin vessan lattialle ja toisen kerran pukeutumis paikan lattialle. sana EIKÄÄÄÄ kuului aika moneen otteeseen vaavelin suusta pois lähtiessä ja auto matkallakin muistutettiin aina vähän väliä huutamisella kuinka epäreilua on lähteä kotiin kivasta paikasta... eihän tuommoinen reilun kahden tunnin kiipeily nyt 1 v:lle riitä. Kotiin päästyämme lapset käväisivät pikapikaa suihkussa ja sitten nukkumaan... unta riittikin kaksitoista tuntia ilman ilman mitään ääniä...

Nyt lapset katsoo kolmosen lasten ohjelmia, pikku kakkonen alkaa vasta niin myöhään tänään jääkiekko pelin vuoksi. Minä olen taas aivan huumaantunut kiireettömästä aamusta ja hörpin tässä kaikessa rauhassa kolmatta kahvikupposta ja suunnittelen iltapäivän uimareissua... osaakohan tätä kiireettömyyttä arvostaa enään kesällä kun on koko kesä lomaa ...

Tässä muutamia kuvia hoplopista, Vaavelia oli aika vaikea saada kuviin kun paineli sellaista vauhtia pitkin telineitä että oli aikuisilla vaikeaa pysyä perässä.

Vanhin poseeraa:

apinat häkissä

Keskimmäinen ja mustasta kellertävään muuttuva silmäkulma:

Kaikki kolme pallukassa:

hieman sekopäisiä ilmeitä... ilmeisesti on kivaa!

Ilmakiekkoa:

Siis MITÄH?!?!?! Ai muka kotiin... EIKÄ mie kyllä tarraudun tähän verkkoon enkä päästä irti!!!!:

No okei... mie hymyilen sulle... (takana kuvassa miehen työkaverin lapsi, saman ikäinen kuin meidän vaaveli)