Vanhin vaan on niin MURKKU... eli taitaa tämä viime päivien "häiriökäytös" johtua (taas) tuosta eskariajan uhmasta. Juttelin tänään vanhimman eskari open kanssa ja hän sanoi että tyttö on eskarissa erittäin rauhallinen ja uskoo heti jos jotain sanotaan ja EI RAIVOA!!! Kotona sitten taas raivotaan, huudetaan, kiukutaan, uhotaan , isotellaan  yms...

Tänään vanhin sai raivokohtauksen alakerrassa, keskimäinen satutti itsensä yläkerrassa ja kävi itkemään. Vanhin kävi raivoamaan alakerrassa ja paiskomaan takkiaan ja housujaa ja kiljui että " ÄLÄ HUUDA, mie en voi keskittyä kun kaikki huutaa... HILJAA!!!"  Kiljumista ja huutoa ja raivoa ja tavaroiden paiskomista.... .

Läksin viemään vanhimman eskariin ja  muutaman minuutin kuluttua räjähdyksen alusta tyttö oli taas normaali oma itsensä... ja puhua pälätti kuin papupata ja nauroi pienille jutuille. Pientä vuoristorataa tuntuu olevan tuon vanhimman tyttäremme tunteet tällä hetkellä. Eskarissa juttelin tosiaan open kanssa ja kysyin että onko siellä ongelmia, mutta eskarissa kaikki sujuu hyvin. Vanhin on yksi rauhallisimmista lapsista ryhmässä ja totteleekin hyvin. Pari muuta äitiä otti osaa keskusteluumme ja lohdutteli että heillä oli juuri joku aika sitten han samanlaista mutta nyt on jo helpompaa.. eli jospa meilläkin tämä tunteiden vuoristorata alkaisi pikku hiljaa tasottua. Kaikkein inhottivinta on kun ei tiedä että mikä on vialla ja miten voisi auttaa, tosin ei taida tyttö itsekkään tietää ja se varmasti lisää pahaa oloa kun ei tiedä että mikä kiukuttaa. 

Sillä aikaa kun vanhin oli eskarissa , minä ja keskimmäinen tehtiin hänelle yllätykseksi kääretorttu... oli muuten hyvää 

Kun hain vanhimman eskarista vastassa oli iloinen tyttö.Päästiin kotiin niin ei päästy edes ovesta sisään kun tyttö alkoi kiukutella ja karjua.  Hetken kiljumisen jälkeen (suoritti huuto sessionsa jäähyrapulla) rauhottui ja söi välipalan (kääretorttua) ja alkoi piirtää siskonsa kanssa hyvillä mielin. Hetken piirsi ihan nätisti mutta sitten alkoi taas joku kriisi (keskimmäinen ei piirtänyt sitä mitä hän olisi halunnut)  ja huuto. Huudollaan hän herätti vaavelin ihan kesken unien ja nyt minulla on sitten täällä kaksi huutavaa (6 v ja 1 v) lasta . Keskimmäinen on onneksi vielä ainakin HILJAA ja leikkii reippaasti  meikeillään.

Saa nähdä kuinka monella meidän perheessä vielä tänään tulee itku... luoja tietää että äidillä se ei ainakaan ole kaukana....