Jos tästä selviän hengissä niin en valita vähään aikaan... niin se vaan on että vanhimman neidin tauti on nyt sitten minussa. MIkään ei pysy sisällä, ei ruoka eikä juoma. Olo on jokseenkin vetämätön. Asettelen itselleni tässä semmoisia pieniä tavoitteita... pysy hengissä puoli viiteen, pysy hengissä viiteen... ja jossakin vaiheessa sen kellon on pakko olla niin paljon että voi luovuttaa vastuun lapsista heidän isälleen ja alkaa itse sairastaa kunnolla.

Vanhimman olo oli jo helpottanut mutta äsken hän alkoi taas oksentaa. Keskimmäinen ja vaaveli ovat terveitä ja niin energisiä että he raastavat minusta viimeisenkin energia pisaran...

Nyt raahaudun keittiöön ja tarjoilen lapsille ruuan... sen jälkeen käyn lattialle pitkäkseni ja toivon että pääsen siitä myös ylös. OLO ON KAUHEA!!!!