Tänään oli jännittävä aamu...

Jännittää taisin kyllä enemmän minä kuin tyttö... oli nähkääs vanhimman kouluun tutustuminen. MInun päässä huusi ääni että "EI... EI VOI OLLA MAHDOLLISTA , ei ole mahdollista että minun vaavani lähtee kohta kouluun...".  

Ensimmäisenä vanhemmat sekä lapset kerääntyivät koulun juhlasaliin. Rehtoi ilmoitti että nyt tulee opettajat jakamaan lapset 1 A ja 1 B luokkiin ja opettajat vievät lapset...  Minun teki mieli huutaa että "Ei minun lastani.. minne viette minun vaavani..." Pystyin kuitenkin olemaan hiljaa. Sinne se sitten lähti, vanhin tyttöni 22 muun 1 B luokkalaisen kanssa omiin koulu puuhiin... sinne se sitten meni ja vei kuvitelmani siitä että "vastahan tuo syntyi" mennessään.

Sillä aikaa kun lapset olivat omissa luokissaan tekemässä omia tehtäviää ja kouluun tutustumis juttuja, piti rehtori meille esittelyn koulun toimiinnasta yms. Rehtori vaikutti erittäin mukavalta ja jämäkältä ja mikä tärkeintä helposti lähestyttävältä. Rehtori kävi läpi asiat rehellisesti niin hyvässä kuin pahassakin... eli käytiin läpi asiat oppitunneista koulukiusaamiseen,  koulun rahojen jakamisesta aina näpistelyihin asti. Rehtorin jälkeen Iltapäivä toiminnan kordinaattori kertoi iltapäiväkerhoista (ne ei koske kylläkään meidän vanhinta) ja hänen jälkeen vielä terveydenhoitaja  kertoi ja neuvoi omat asiansa. 

Luennon jälkeen koulun nykyiset kuutos luokkalaiset ottivat meidät vanhemmat pienissä ryhmissä ja esittelivät koulun aina varastoista juhlasaliin ja monitoimitiloista luokkahuoneisiin. Kierroksen päätyttyä sitten odoteltiin että lapset saavat oman urakkansa suoritettua ja sitten saateltiin lapset kuka mihinkin. Meillä olikin helppoa kun eskari jatkui samassa rakennuksessa joten senkun heipat vaan sanottiin.

Kun oli saattanut tytöt omaan eskari luokkaansa törmäsin käytävällä tytön tulevaan opettajaan. Häneltä tiedustelin sitten hieman siitä että miten tulevaisuudessa kun vanhimpamme ei osaaa vielä lukea että kuka häntä auttaa sitten erikoisruokavalioiden kanssa (minulle oli aiemmin sanottu että opettajat ei ehdi välttämättä kaikkia auttamaan). Opettaja naurahti ja sanoi että "Kuule kyllä me autetaan jos apua tarvitsee mutta äsken ainakin Jennalla meni kaikki ihan nappiin ruokien kanssa..." Eli oli itse osannut katsoa että hänen pitää hakea eri ruoka ja oli itse aivan neuvomatta ja itsenäisesti asian hoitanut.... *minun pieni vauva *

Tuli muuten oikein hyvä mieli siitä että opettaja heti tiesi kenestä lapsesta oli kysymys ja heti puhutteli tyttöä nimellä... ehkäpä se koulukin voi olla ihan hyvä paikka... vaikkakin äidin mielestä tuo tyttö voisi ihan hyvin olla vielä muutaman vuoden.. miksei vaikka seuraavat kymmenen vuottakin vielä vain jossain kerho toiminnassa... ehkäpä vaavelin kanssa seurakunnan kerhoon tai jotain... Mutta kyllähän se on vihdoin ja viimein myönnettävä itselleen että "Kyllä ne lapset kasvaa...."