Tämä on taas niitä aamuja kun todellisuus tuntuu pläsähtävän vasten kasvoja...  Emma on väsynyt, Emma ei ole enään nuori koira. Emma ehkä heiluttaa häntäänsä meidät kohdatessaan mutta muuten Emma vaan nukkuu. Olin jotenkin ajatellut että olin käsitelllyt nämä asiat jo vuosi sitten ( Emman leikkauksesta tulee kohta tasan vuosi. 19.4 2009 tajusimme että emma oli sairas) ja että kun tämä tulisi uudelleen esiin olisin jo jotenkin valmistautuneempi, jotenkin kypsempi ja jotenkin aikuisempi.  Mutta eihän se niin mene. Oikeasti haluaisin käpertyä sykkyrälle ja heijata itseäni pikku vauvan lailla. Haluaisin puristaa Emman syliin kuin lelukoiran ja sanoa että eihän tässä ole mitään hätää... haluaisin että joku silittäisi minun päätäni ja sanoisi että kyllä tämä tästä... Emma vaan vähän  huilaa...

Perjantaina mies vie Emman lääkäriin. Kyljessä oleva rasvapatti joka puhkesi on alkanut märkiä ja mahan alla oleva ISO nisäkasvain ei tiedä hyvää lähes 12 vuotiaalle koiralle. Emma on muutenkin nykyään aika väsynyt ja apaattinen, ei ole koira entisellään... tiedänhän minä sen. Mutta kukapa nyt ystävällensäkkään pystyisi sanoa että "olet jo niiin vanha ja raihnainen.. parempi sinun on nukkua pois..."    ja sitähän Emma on... emma on ystävä. Emma on perheenjäsen ja minulle niin tärkeä.   En minä pysty kahvipöytä keskustelussa juttelemaan siitä kuinka Emmalle ehkä olisi parasta nukkua pois. En minä pysty katsomaan sohvalla köllivää koiraa ja ajattella että ehkäpä kohta häntä ei enään ole.

Haluaisin hajota miljooniksi palasiksi, haluaisin vielä jonkin aikaa...

Ei pitäisi mennä asioiden edelle... tiedänhän minä sen. Perjantaina mies käy vain näyttämässä koiraa ja eläinlääkärin kanssa jutellaan. Mutta kyllähän se väistämättä tulee kohta eteen... tulipa lehti sitten puuhun ennen sitä tai ehtipä lehti puusta pudota ennen sitä. Noin vanhaa koiraa ei uskalla eikä edes halua "kiduttaa" leikkauksella (nisäkasvain on iso) ja tietenkin rakkaalleen haluaa vain parasta... eli haluaa että hän ei joudu kärsimään. mutta mistä sen sitten tietää että on oikea aika. Vielä Emma ei ole kipeä... hän on vain väsynyt. MIstä sen sitten tietää ettei tule tehty liian nopeaa päätöstä ihan vain sen takia että itse pelkää..... mistä sen sitten tietää ettei myöhemmin  tajua itse luovuttaneensa liian aikaisin....????