Ulkona on AIVAN MAHDOTON ILMA. Välillä siellä sataa vettä, välillä räntää ja välillä lunta. Tuuli on melkoinen ja ulos meno EI KYLLÄ HOUKUTTELE... Inhoittaa oikein kun katsoo ulos ikkunasta ja näkee VALKOISEN MAAN... missä on helteet...?? haloo helteet... tervetuloa... eikö olisi jo teidän vuoro!?!! Kohta  on jo toukokuu ja lunta sataa... ÄRSYTTÄVÄÄ!!!

Toinen ärsyttävä... tai ei nyt ärsyttävä mutta sydäntä raastava juttu on se että meidän keskimmäinen ei tunnu nyt pääsevän ollenkaan yli tuosta Emma koiran poistumisesta. Päivisin noin yleensä leikkii ihan ok ja naureskelee ja joskus jopa puhuu Emmasta nauraen mutta nyt parin päivän tauon jälkeen on tullut takaisin itku ja hengenhaukkomis kohtaukset... Tyttö sopertaa että on Emmaa ikävä ja usein haluaa Emman kuvat kaapista. JOs joku vanhigossa mainitsee Emma koiran niin tyttö joko suuttuu ja saa raivokohtauksen mikä yleensä päättyy itkuun TAI sitten hän puhkeaa heti lohduttomaan itkuun... HUOH!! MItenköhän tuota pientä prinsessaa asiassa voisi auttaa... Vanhin ei ole enään surrut tai ainakaan ääneen maininnut asiasta mitään. Vaavelikaan ei enään kysele että MIssä emma on, valokuvista kyllä sanoo että Emma hauva on tuossa mutta muuten ei kysele, joten joillakin näköjään helpottaa aiemmin kuin toisilla. Itse alan olla jo ok. Toki ikävä on vielä ja olo yhden koiran omistajana tuntuu oudolta mutta nyt pystyn jo keskustelemaan naapureiden kanssa asiasta. Vieläkin Hani  koiraa tulee lellittyä liikaa ja huomaamatta saattaa miehen leivänpäälys makkarat päätyä jääkaapista Hanin suuhun mutta nyt voin jo alkaa sanoa että alan olla jo järjissäni. 

Mutta sitten iloisempii asioihin....

 JIHAA... meidän neiti "Ei kuku..." (vaaveli)  päätti tänään NUKKUA päiväunet... Nyt muutamana päivänä vaavelin  unet on jäänyt väliin mutta tänään hän nukahti... Tänään  tyttö oli jo aamusta asti aika väsynyt ja kiukkuinen ja lähettelinkin jo yläkerrataan rukouksia että "Nukkuisipa tuo nyt tänään että uimareissu menisi hyvin..." ja nyt vaan sitten vaan hurjia hurraa huutoja... TYTTÖ NUKKUU!!!!   Ja äiti saa rauhassa notkuakoneella aivot narikassa .

Tänään meillä on ollut mukava aamupäivä muutenkin (jos vaavelin äkäpussiutta ei oleta lukuun). Aamulla kun vanhin oli viety eskariin saapui kaveri kahden vanhemman lapsensa kanssa meille kyläilemään. Oli oikein mukavaa vaihtelua päivään saada vieraita... ja kun oli vieraita niin ei tarvinnut edes potea huonoa omaatuntoa siitä että ei mene ulkoilemaan... (ei tuolla sateessa ja tuulessa kyllä ulkoilu innostaisikaan). Aamupäivä menikin siinä sitten nopeasti. Äsken vanhin kotiutui eskarista ja nyt hän ja keskimmäinen levittelivät petshop leikit kellarin oleskelutilaan. Vaaveli nukkuu (nukahti jo ennen yhtä) ja minä saan vaan olla... Tämä vain oleminen tuntuu jopa oudolta muutaman päiväunettoman päivän jäljiltä...

Kun vaaveli herää ja saadaan nautittua hieman välipalaa yms, lähdemme uimaan. Mies vei auton (lähti iltavuoroon) mutta mummo lupasi lähteä meidän kanssa niin ei tarvitse bussilla lähteä. ihan kiva kun saa toisenkin aikuisen "apukäsiksi". UImisen jälkeen sitten vaan ruokaa masuun ja olla möllötystä loppu ilta... huomenna onkin sitten jo viikonloppu...