Tänään on se päivä... ei kai sitä olisi itselleen erikseen tarvinnut edes kertoa.  

Yö meni yhtä huonosti kun kaikki yöt viime aikoina... pyörimistä, märkiä tyynyliinoja, kylmää hikeä ja sydämen lisälyöntejä. ...Pelkoa siitä että mitä jos kaikki yöt tästä eteenpäin ovat  tälläisiä... mitä jos en enään koskaan pysty nukkumaan. Neljän aikaan aamu yöstä löysin sitten itseni istumassa kylmällä terassin rappusella katsellen koiria jotka tuntuivat nauttivan viimeisistä lumen rippeistä... toinen heistä viimeisistä hetkistään.... Pahaltahan se tuntuu eihän sillle minkään voi... Itselläni t-paita päällä ja pepun alla kylmä rappunen... ajatuksissa vain että jos se aika kerran auttaa niin milloin on sitten se aika... voisiko joku pikakelata elämäni siihen pisteeseen että kaikki ei tunnu tyhjältä...  Ajatuksiin hiipii myös syyllisyys... miksi haluan unohtaa... miksi haluan että tämä on helpompaa.

MInä selviän... minä selviän, minä selviän... tuota olen hokenut itselleni kuin jotain salaista mantraa viimeisen tunnin ajan, kauhulla odottaen hetkeä jolloin kaikki on ohi... hetkeä jolloin lapset palaavat kotiin aamupäivän puuhista, hetkeä jolloin joudun sanomaan ääneen että  "Nyt Emma on taivaassa..."   Minä selviän, minä selviän.... Minähän  perkele vie selviän... Minä päätän selvitä lasten (luultavasti keskimmäisen)  vaikeista kysymyksistä ja minä selviän lasten surusta... minä selviän..... ainakin sen aikaa kun lapset on hereillä.. ainakin sen aikaa kun minä olen se aikuinen... sitten myöhemmin ehkä...- sitten myöhemmin ... selviänkö enää sitten??

Jos se aika auttaa niin kertokaa minulle milloin on se aika... milloin pystyn ajatelemaan Emmaa ilman että alan itkeä, milloin pystyn sanomaan naapureille itkemättä missä mennään sen sijaan että luikin karkuun heti naapureita nähdessäni.. Kertokaa milloin pystyn vastaamaan puhelimeen saati sitten puhumaan siihen.... Kertokaa milloin on aika että pystyn vaihtamaan blogini esittely tekstiin että meillä on yksi hännän heiluttaja eikä kahta... Kertokaa nyt joku... kertokaa nyt helvetti  että milloin tämä helpottaa....