Kyllä tämä liian helppo elämä on ehdottomasti liian vaikeaa...

Tänään aamulla kävimme uimahallissa uimassa, sen jälkeen herkuttelemassa mäkkärissä ja siitä hakemaan vaarin auto.  Vaarin parkkipaikalla sitten vilkuttelin heipat miehelle ja lapsille (mies lähti töihin ja mennessään vein lapset mummin ja papan luo). Vilkuttelun jälkeen sitten ...ei mitään.. Ei kukaan roikkumassa, ei kukaan valittamassa, ei kukaan nauraa kikattamassa, ei kukaan tekemässä mitään.. vain minä ja outo vapauden tunne.  

Vapauden tunne ajoi minut sitten makuuniin hakemaan karkkipäivä karkit LAPSILLE. Käväisin myös nopeasti Anttilassa hiplaamassa LASTEN VAATTEITA  ja sitten tulin kotiin möllöttämään ja pyörittelemään peukaloita. Käytin hanin uimassa ja taas pyörittelen peukaloita... ei sovi liian helppo elämä minulle. 

Nyt täytyisi keksiä vielä jotain muuta peukalon pyörittelyn lisäksi  joksikin aikaa. Neljältä alkaa ZUMBA (IHANAA... en ole päässyt pitkään aikaan ja se on siis syy miksi lapset on ylipäänsä hoidossa) ja sitten pääsen hakemaan kiljukaulat takaisin kotiin... siihen loppuu sitten tämä vaikea liian helppo elo!