YÖKS... Eilen oltiin taas pihalla koko päivä. Isot tytöt käväisivät uimakoulussa mutta muuten leikivät pihalla. Vaaveli touhusi KOKO päivän pihalla todella reippaasti, leikki nukeilla, teki kakkuja ja makasi nurmikolla. Kaiken nurmikolla makoilun ja telmisisen seurauksena  illalla löytyikin ikävä kaveri joka oli tullut kai heinikosta vierailulle... PUNKKI. Yöks!!

Vaavelin kaulalla siis ja aivan vielä pieni... oli vaikeuksia saada niin pientä punkkia edes pihteihin mutta saatiin sitten kuitenkin. Ällöttäviä otuksia. Ensin katsoin että kaulalla oli joku roska mutta kun yritin pyyhkäistä sitä pois se alkoi heilutella jalkoja YÖÖÖÖÖÖÖKKKKSSS!!  Vaaveli onneksi otti tilanteen rauhallisesti ja oli ehkä enemmän innoissan ja kertoi vielä illallakin  " Häkki kaulassa, isi hakkaa pois..." Eli vaaveli oli vakuuttunut että se EI OLLUT PUNKKI vain HÄKKI (hämähäkki) ja sitä ei hänen mielestä nipattu vain hakattiin pois.... Nyt täytyy vaan seurailla sitä purema kohtaa ettein vaan tule nyt mitään rinkuloita mutta toisaalta tuo oli kiinni vain hetken ja eikös se borrelioosi pöpö vaadi että punkki on kiinni yli vuorokauden....

Tälle päivälle on vain kivoja suunnitelmia. Mies lähti juuri johonkin kokoukseen ja hän kotiutunee sieltä jo joskus kymmenen maissa. Sähkömies ja remppames tulevat puoleen päivään mennessä ja sitten lähtee sähköt poikki koko huushollista. Eli tänään on siis rempassa sähköjen vuoro ja sen jälkeen pääsee remppaa sitten pahtamaan juuri niin nopeasti tai hitaasti kuin itse haluaa eli ei tarvitse odotella ketään tai jättää joitakin paikkoja tekemättä. Sillä aikaa kun miehet täällä pahtaa hommia niin mummo tulee hakemaan meidät tytöt uimaan. Isot menevät siis uimakouluun ja minä, vaaveli ja mummo muuten vain uimaan. UImakoulun jälkeen on hetkinen huili aikaa ja sitten alkaakin isojen tyttöjen luontokoulu ja minulla on zumbariennot taas illalla. Kiireinen mutta mukava päivä tulossa siis...

Mutta sitten siihen koirakuumeeseen...   

Koirakuume taitaa vaivata muitakin kuin minua. Isot tytöt ovat puhuneet todella paljon siitä että jos meille koira tulee että he haluavat sen kanssa alkaa harrastaa jotakin (tokoa tai agilityä) ja kasvattaahan koiran kasvattaminen myös lapsia...kärsivällisyyttä, joustavuutta  yms muuta ja lapsille tulisi varmasti aivan erilainen suhde tälläiseen koiraan joka otetaan silloin kun he ovat jo "isoja" eli he voivat sitä opettaa ja leikittää ihan eritavalla kuin noita "valmiita" koiria (eli Hani ja Emmahan olivat jo 6 vuotiata kun tytöt syntyivät) .   Mummokin tuntuu jo suunnittelevan koulutus niksejä meidän koiralle... "Kyllä se sitten voi hoitoon tulla..." kuultiin eilen useaan otteeseen. Ja onhan se koiranpennun ottaminen tietty myös mummon asia koska sitten kun minä lähden töihin ja mummo alkaa hoitaa lapsia niin onhan tuo pentu sitten täällä yhtenä lapsena lisää, eli siinä mielessä huojentavaa että hänkin koiraa meille toivoisi.

 Mutta vaikka koirakuumetta on siis ilmassa muillakin  niin kuitenkin itselleni minä sitä koiraa olen ajatellut siis pääasiassa, lenkkipoluille ja murheiden kuunteliaksi ja harrastus kaveriksi . (eli en ole ottamassa koiraa tytöille vaikka ne sitä kinuavatkin) Tuo meidän "vanhus" kun ei enään hirveitä lenkkeile , murheet ja ilot kyllä kuuntelee (hyvinkin tarkkaavaisesti jos sattuu makkara olemaan kädessä) Mutta agilityyn yms muuhun Hani on jo aivan liian vanha . Ja nyt kun Emman poistumisesta on jo hieman aikaa tuntuu vieläkin siltä että talo on tyhjä. Kauhean vaikea kutsua vain yhtä koiraa sisään, kauhean vaikeaa jättää vain yhtä koiraaa kauppareissun ajaksi kotiin.. ainahan noita on ollut kaksi...