Tänään oli taas aamuzumba. Kiitos mummon niin pääsin sinne vaikka mies on aamuvuorossa töissä. Zumba oli taas yhtä kivaa kuin ennenkin.. kroppa alkaa pikku hiljaa (hyvin hiljalleen) antamaan merkkejä siitä että ehkäpä minä joskus vielä tämän lajin osaan tai ainakin opin sen verran että joka kerta ei nyt tarvitse ihan nauruun kuolla.... 

Aamun zumbailun lisäksi tänään on tyttöjen uimakoulua, halkojen pinoamista vajaan sekä seinän levyttämistä, lomailu siis jatkuu .

Nämä loma aamut on kyllä ihania... tytöt nukkuu vieläkin ja minä se vaaan täällä suihkun raikkaana ja zumban virkistämänä hörpin kahvia ja nautin hiljaisuudesta... näihin aamuihin voisi vaikka tottua..

Muutenkin loma tuntuu sopivan meille kaikille. Tytöt (siis isommat) ovat paljon paremmalla mielellä ja leikkivät sovussa suurimman osan ajasta. Vaaveli on nyt monena päivänä mennyt ilman päiväunia ja jaksanut aivan ilman kitinöitä...Kauhulla odotan milloin tämä "lomakupla" puhkeaa... mutta nautitaan siitä nin kauan kuin se kestää.

Lomailun ohessa olen kovasti miettinyt töihin paluuta. Milloin olisi oikea aika...? MIten lapset suhtautuu...? Ehdinkö sitten enään ikinä tehdä muuta kuin töitä...? jne...  Lapset alkaa kyllä olla jo sen verran isoja että pärjäisivät kyllä ilman minuakin koko ajan touhottamassa vieressä. Rahan himokin alkaa olemaan jo aika suuri (remppa  ja zumba nielee kaikki rahat)...  Mietityttää vaan että osaako sitä siellä töissä edes enään mitään tehdä ja sopiiko heille että tekisin lyhennettyä päivää (9-15) ainakin aluksi...  

No ei mennä asioiden edelle... nyt kesä nautiskellaan ainakin kotona ja aikaisintaan lokakuussa minun olisi mahdollisuuksia töihin edes palata (koulut, eskarit, kerhot  yms muut hoitokuviot saa järjestettyä alkuun) joten onhan tässä vielä sopeutumis aikaa. Tosin töihin päin pitäisi olla yhteydessä että haluaako ne minua takaisin... vai onko tottuneet liian hyvään ilman minua . ......***** Tungetaan asia mietintä myssyyn....*****