Tälläistä meillä:

Vaaveli:  ÄIITIIIIII , ÄITIIII , APUA!!!

Minä: no mitäs nyt?!?

Vaaveli: Potassa  kämäkäkki....

Minä: no katsotaan...

potassa oli MAAILMAN PIENIN HÄMÄHÄKKI

MInä: Äiti huuhtelee sen pois... NO niin katso ei ole enään..

Vaaveli: Hyvä *vaimeaa nyyhkintää*

10 minuutin kuluttua

vaaveli: APUUUUUAAAAA, ÄITIIII; APUUA kämäkäkki kämäkäkki...

minä : no ei kai taas, missä..

vaaveli:  *katsoo minua hyvin hitaasti..* NO IINA keikkiii kämäkäkkiä.... (olisihan se pitänyt tajuta..) (Ja Suomennos siis on että Iina leikki hämähäkkiä)

5 minuuttia

vaaveli: ÄITIIIIIII kääpänen, äitiii..

*minä en reakoi koska oletan tämän olevan taas leikki*

vaaveli :  APUUUUUUA, ÄITIIII  *hirveää kiljuntaa*

minä: No mitäs kävi?

vaaveli: kääpänen kääpänen, ottaa pois kääpänen  *huutoa huutoa*

huoneessa oli maailman pienin kärpänen, poistin kärpäsen 

MInä: katsos nyt kun ei voi leikkiä ja huutaa apua kun äiti ei tiedä että milloin joku on leikkiä ja milloin totta...

vaaveli: *katsoo minua erittäin hitaasti ja selittää kaikein rauhallisimmilla äänellä*  : kämäkäkki keikki kääpänen pelottaa... (siis olisihan minun SE pitänyt tietää)

5 minuuttia

vaaveli: apua, kämäkäkki kämäkäkki....

minä: *en nouse sohvalta ja se olikin ihan fiksu veto koska hetken kuluttua vaaveli tuli ilmoittamaan että :

Vaaveli: Iina keikkii taas....

On aivan ihanaa kun vaavelin kanssa voi jo jutella suht kunnolla, vaaveli kertoo juttuja ja muistaa hurjan paljon asioita. Toki itse kun olen melkein kaikki hänen muistot läpi käynyt niin osaan tietysti aina välillä auttaa jos sanat häviää mutta aivan ihanasti kertoo jokaiselle joka vaan jaksaa kuunnella Muumimaan Haisulista jolla oli kakku päässä sekä nyt uusin ja muisto on tuntunut olevan kun "ÄITI Tarun altaaseen, Iina itkee..." ja naurua siihen päälle (tämä muisto on siis jo muutaman viikon takaa mutta varmasti tuli nyt mieleen kun ystävämme oli meillä grillaamassa eilen ja siitä taisi olla jotain puhetta. 

Tänään ollaan puuhasteltu kaikenlaista. Veljeni oli lapsineen eli tyttöjen serkkujen kanssa tässä meillä aamupäivän, teimme porukalla ruokaa ja Imppu (veljeni) oli taas vaavelin ykköskaveri, Imppu laittaa nakit lautaselle, Impppu laittaa nuken nukkumaan.. imppu sitä imppu tätä.... Olisi pitänyt päästä impun autolla kaupunkiinkin mutta se ei nyt tällä kertaa onnistunut .

Kun olimme siinä syöneet masumme taas täyteen niin pakkasimme uikkarit ja läksimme kohti maauimalaa. Tytöt uivat serkkujensa kanssa kuin kalat ja välillä tuntui että minä taidan olla se heikoin lenkki tuossa uimataidossa, sillä vauhdilla he tuntui siellä sukeltelevan ja uivan. Ja koska oli maauimalassa on AINA AUKI oleva ponnahduslauta niin siitähän lapset (Tai minä ja kaikki muut lapset) pompivat innoissaan varmasti kymmeniä kertoja.

Maauimala reissun jälkeen tultiin kotiin ja päästettiin mies terassikierrokselleen. Minä siinä jonkin aikaa tyttöjen kanssa tuskailin helteistä pihaa ja sitten pakkasin koirat sekä lapset autoon ja käytiin vielä rannalla puljaamassa.

Nyt lapset nukkuu ja minä vajoa kohta kera jäätelövadin tuohon sohvannurkaan. Jostakin syystä, varmaan nämä helteet, tuntuu että on veto ihan poissa vaikka ei mitään "rasittavaa" päivällä tekisikään... useasti illalla sitä vaan odottaa että kello on sen verran että kehtaa kömpiä ilmalämpöpumpun viilentämään yläkertaan nukkumaan.... Ehkä se alkaa ikä painaa... eikös sitä sanoa että helteen ja vanhukset on huono yhdistelmä