Tänään on ensimmäinen kerta aikoihin  kun  huomaan nauttivani arjesta. Koko porukka on tällä hetkellä terveitä ja voisin jopa sanoa että olin iloinen kun puoli seitsemältä kello soi herätyksen merkiksi. Vanhin lähti reipaasti kouluun kahdeksaksi , naapurin tytön kanssa yhtä matkaa kävellen. Keskimmäinen saatettiin eskariin vaavelin ja koirien kanssa. Saatto reissun jälkeen leikkikenttäilyä ja ruuan laittamista. Ruuan jälkeen siivoamista ja lattianpesua... Niin arkista, niin tuttua, turvallista ja niin ihanaa. 

Mies lähti tänään ensimmäistä päivää töihin loman jäljiltä. Vaaveli on ehkä miljoona kertaa kysynyt että "Missä isi on?" ja miljoona kertaa olen jaksanut vastata että töissä tekemässä paperia .  Vaavelista on siis outoa kun isi ei olekkaan kotona mutta tähän asti on ainakin riittänyt selitys että hän on töissä eli mitään itku potku raivareita ei ole vielä sen asian takia saatu.

Tänään arki hommien lisäksi olen jo saanut sovittua vanhimman pianonsoitto opettajan kanssa että 11.9 klo 15:00 aloitetaan treenit. Opettaja vaikutti ainakin näin puhelimessa oikein mukavalta. Treenit aloitellaan nyt 15 minuutin opetuksella ja sitten kotiläksyillä, sitten ajan mittaan katsotaan jaksaako vanhin keskittyä kauemmin vai jatketaaanko tuollaisilla vartin opetuksilla. Yleensä kuulemma tuo 15-25 minuuttia on ihan maksimi jonka lapsi jaksaa kunnolla keskittyä.

Pianotuntien lisäksi sain varattua molemmille isoille tytöille paikat liikuntakouluun joka kokoontuu kerran viikossa tuossa lähikoululla. Alunperin oli ajatellut että he osallistuisivat Finlandsportacademia toimintaan mutta koska heillä ei ole vieläkään syksyn aikataulut ja paikat  tiedossa niin tein päätöksen että tytöt voivat vallan hyvin käydä tuossa lähikoulun liikkakerhossa, sinne kun ei tarvitse autokuljetuksia eikä mitään (ja kaiken lisäksi maksaa meidän tytöilä yhteensä yhtä paljon kuin tuo toinen olisi maksanut per lapsi).

Omat harrastukset  eli zumbatunnit  syksylle on varattu ja nyt sitten pitäisi katsoa että mahtuuko Tessan pentukoulu vielä joko minun tai miehen kalenteriin. Näiden kaikkien menojen lisäksi tietty vielä miehen MEJÄ jutut ja jos vaavelille katsoisi vielä muskaripaikan... niin ja sitten se vesiralli ja töihinkin olen palaamassa lokakuussa...   voi olla että aika hektinen syksy on tulossa mutta vaikka varmasti jossakin vaiheessa kiroa arjen  kiireitä niin nyt juuri tuntuu että ihanaa kun on alkanut arki!!