NIin se vaan hujahti tämäkin päivä... taisi olla henkisesti raskainta äidille kun joutui pikku nuppusten pärjäämistä jännittämään. Hyvin oli mennyt molemmilla!!

Vanhin oli etenkin oikein mielissään kokemuksistaan. "Saatiin olla välitunnilla ihan ilman opea ja heti saatiin läksyä." Innokas oppilas ja mietinkin että kuinka kauan tuota läksy innostusta riittää . Lukujärjestystä ei oltu vielä  harmikseni jaettu vaan tämä viikko mennään aikataululla 8-11 ja perjantaina sitten selviää että miten jatkossa (luokalle tulee yhteensä kolme lukujärjestystä ja se että kuka joutuu/pääsee mihinkin ryhmään selviää vasta sitten perjantaina). Tämän viikon vähäiset tunnit saivat suuni kyllä ymmyrkäiseksi... 8-11, ihmettelin että ehtivätkö he syödä lainkaan mutta menevät kuulemma jo kymmeneltä syömään , aika erikoista, onkohan kenelläkään siihen aikaan vielä nälkä..... mutta kaipa he sitten tietävät paremmin.    Vanhimmalle jäi siis erittäin positiivinen kuva päivästään.

Keskimmäinen oli hieman vaisumpi kokemuksistaan. Ensimmäiset sanat mitä hän kertoi oli että  "ei ollut kivaa kun oli niin kauhea meteli.."  ja taas äidin sydäntä viilsi. Hieman asiaa mietittyään tyttö löysi kuitenkin montakin mukavaa kokemusta ja tuossa äsken ennen nukkumaan menoa totesi että "kyllä mie voin huomennakin sinne mennä...". Kivoimpana kokemuksenaan piti ruokalassa oloa ja kun ruokaa sai ottaa itse. Mukavaa oli kuulemma myös se että eskarilaiset sattuivat koululaisten välitunnilla ulos ja hän sai leikkiä siskonsa sekä naapurin tytön kanssa kun he olivat välitunnilla. Ikävin asia oli sitten se meteli. Nyt minä sitten mietin että kauankohan tuolla menee että tottuu siihen että tuollainen lapsi joukko aiheuttaa ääntä... oikeastaan tämä metelistä ahdistuminen tuli hieman yllätyksenä koska meillä ei ole mitään hiljaisia lapsia ja välillä minusta itsestäni tuntuu että jo kolmisin nuo saavat aikaan äänivallit rikkovaa mölyä mutta ilmeisesti tuo kolmen lapsen möly ei sitten kuitenkaan ole mitään eskarimölyyn verrattuna.  NO mutta pääasia kuitenkin on että tyttö on hyvillä mielin lähdössä sinne myös huomenna, pikku hiljaa kai sitä sietokykyä sitten tulee lisää.

Äiti ei ole voinut hyvin... Siitä asti kun lapset jäivät koululle on sydämessä ollut ikävä tunne, ihan kuin tietäisin että olen tehnyt jotain väärää. Ja jostakin syystä vaikka sain lapset kotiin tuo tunne ei hävinnyt. Minusta tuntuu siltä että en enään hallitse tilannetta ollenkaan. Kukaan ei kerro minulle mitään ja palaset tippuvat käsistä yhtä aikaa.... HUOH!!! Kaipa tämä joskus helpottaa mutta tällä hetkellä olo on kuin jyrän alle jäänneellä. Koska on opuksia siitä että miten pitää valmistaa lasta koulutielle ihmettelenkin että miksi en ole törmännyt kirjaan joka auttaa äiti selviytymään raskaan ajan yli, joka kertoisi mitä pitää tehdä ja miten toimia.

Jos olisin semmoinen "hälläväliä" tyyppi niin kaipa tämä olisi helpompaa mutta kun luonne on että kaikesta mihin ryhtyy pitää jotain tietää niin olisikin kiva että joku kertoisi minulle... joku antaisi sen avaimen siihen oveen jossa kerrotaan että "näin olet koululaisen äiti, näin annat tarpeeksi tilaa olemalla kuitenkin lähellä, näin osallistut  olematta kuitenkaan tiellä, , näin annat rakkauttasi olematta kuitenkaan hössöttäjä, näin annat lapsestasi kasvaa vahvan ja itsenäisen..." nuo asiat kun joku minulle kertoisi niin olisi taas paljon viisaampi ja ehkä tämä olisi hieman helpompaa.