Sinne ne jäi....  

Aloitetaan vanhimmasta...isosta koululaisesta!

Aamulla tyttö oli jännittynyt kuin viulun kieli. Herääminen oli tuskaista ja aamupalakaan ei oikein maistunut. Jännittynyt mutta kuitenkin niin täynnä intoa. Vaatteet meni päälle salamana ja hiusten laittaminenkaan ei aiheuttanut suurempaa huutoa. Reppu selkään ja menoksi!

Koululla taisi jännittää vieläe enemmän mutta selvästi muidenkin jännittäminen helpotti vanhinta. Ihan reippaasti tyttö asteli jonoon oman nimen kuultuaan, tosin meinasi pitkästyä odotteluun kun oli jonossa vasta toka viimeinen (sukunimi kun alkaa s kirjaimella ja kun aakkosissa mentiin). Vanhimman luokassa on siis 20 oppilasta, opettaja ja avustaja, ihan kivan kokoinen luokka siis.

Tässä iso koululainen:

  

ja koulukavereita:

 

Keskimmäinen sitten:

Jännitystä ja hampaiden kirskutusta... kysymyksiä vielä aamupala pöydässä "yltänkö mie varmasti ottaa sitä ruokaa?" ja " mitäs jos en ymmärrä tai osaa jotain?". Reippaana kuitenkin. Reppu selkään ja matkaan. 

Koulun pihalla alkaa selvästi hermostuttaa enemmän... Nähdään eskariope jonka piti olla hänen eskari openaan mutta selvisikin että ryhmät oli jaettu uusiksi, maahanmuutaja ryhmä sekä "tavisryhmä". Tyttöä alkaa jännittää enemmän. Eskariope pyytää eskarit jonoon ja sitten mennään. Tyttö lampsii hiljaa jonon perässä, löytää naulakko paikkansa ja jättää repun reippaasti naulaan, laittaa sisäkengät jalkaan ja marssii ovelle... sitten tuleekin stoppi ja tyttö ottaa pari askelta taaksepäin... 

Keskimmäinen oli ehkä odottanut vastaavanlaista ryhmää kuin vanhimmalla oli viime vuonna, eli 10 oppilasta ja rauhallista menoa ja ensin istuminen pulpetteihin... mutta nyt ei sitten ollutkaan ihan niin... Lapselle joka ei ole ollut ikinä tarhassa eikä muutenkaan isossa ryhmässä toiminut taisi tulla hieman järkytyksenä näky jossa 17 (+keskimmäinen) lasta leikkii  pienessä luokkahuoneessa, ääni joka leikkivästä lapsilaumasta lähti oli aikamoinen ja osalla porukalla leikit oli.. no aika semmoisia villejä.... kukaan ei siis istunut pulpeteissa, pari lasta taisi värittää mutta muuten oli aikamoinen meno päällä.

Tyttö katseli menoa hieman eksyneen näköisenä ja ihan tuntui että äidin sydän pakahtuu huolesta kun tytön silmät näyttivät samalta kuin peuralla ajovaloissa, tyttö oli hieman hukassa. Onneksi eräs tuttu täti (oli vanhimman ryhmässä viime vuonna toisena tätinä) huomasi että tyttö alkaa mennä lukkoon ja hän nappasi tytön kainaloon ja yhdessä he menivät sitten katsomaan jonkun toisen tytön "tatuointia".  Kyllähän minä tiedän että varmaan jo huomenna keskimmäinenkin riekkuu ihan samalla tavalla kuin muutkin mutta täytynee sanoa että hieman meinasi äitikin ahdistua... ryhmässä on 18 lasta (9 poikaa ja 9 tyttöä) ja kolme tätiä. Tosi mukavalta ja eläväiseltä ryhmältähän tuokin vaikutti ja tyttö pääsee ihan varmasti mukaan menoon kunhan saa alku jäykkyyden hoidettua pois alta.

tässä eskarilainen:

 

No itkikö se äiti???? Ei itkenyt... en sitten pisaraakaan vaikka mieli olisi tehnyt heittäytyä maahan kirkumaan että lapsiani ette vie.. minä vaan hymyilin ja hymyilin ja hymyilin... niin että suupielet on ihan kipeät.... hymyä hymyä hymyä... joko nyt saa alkaa pillittämään kun ne lapset kasvaa liian äkkiä!!??!!