Eilen oli minun ja miehen ihka ensimmäinen koulun vanhempan ilta. Itse tapahtuma oli miellyttävä ja ihmisiä oli paljon. Opettaja sanoi että hänen uran aikana hän ei ole nähnyt ikinä yhtä suurta vanhempain joukkoa paikalla kuin eilen. Meitä ekaluokkalaisten vanhempia oli enemmän kuin yksi kuvaamataidon luokka antoi myöden. No sopu sijaa antoi ja tiiviissä tunnelmassa oli ihan hauskaa. 

Vaikka tilaisuus oli miellyttävä jäi hieman asioita kaivelemaan. Opettajat puhuivat siitä kuinka heillä on tänä vuonna PALJON häiriökäytöstä. On paljon hyväkaytöksisiä lapsia mutta on myös paljon erittäin huonokäytöksisiä. Opettajalle kuulemma haistatellaan päin naamaa ja haukutaan idiootiksi, ja tämä EKALLA LUOKALLA!!!!   Luokalla on kuulemma myös paljon sellaisia lapsia jotka eivät pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja/tai sellaisia jotka eivät pysty /jaksa suorittaa aloittamaansa asiaa loppuun asti. Haahuilijoita eli sellaisia jotka eivät jaksa istua paikallaan on myös paljon.... Vaikka uskon että meidän tyttö on suht  hyväkäytöksinen (enkä todellakaan usko että hän on ketään (saati sitten opettajaa) haukkunut idiootiksi) niin silti jäi mietityttämään että miten ne ketkä osaavat ja haluavat oppia ja opiskella, miten he pystyvät koulun käyntiinsä keskittyä jos samassa pienessä tilassa on paljon sellaisia jotka eivät siihen pysty tai kykene.    Luokassa on kuulemma myös paljon sellaisia jotka tykkäävät olla esillä ja he "valtaavat" tilaa sellaisilta jotka ovat hieman ujompia kuin muut.

Eilisessä tapaamisesssa ei kenenkään asioita pohdittu henkilökohtaisesti vaan syksymmällä on sitten tulossa vanhempain vartti jossa pääsee sitten keskustelemaan juuri niistä oman lapsen vahvuuksista ja mahdollisista ongelmista. Mutta vaikka eilen ei hirveästi juteltukkaan henkilökohtaisia niin jotenkin siinä vaiheessa kun kävin katsomassa vanhimman pulpettia ja muutaman sanan opettajan kanssa vaihdoin niin annoin itseni ymmärtää että vanhin on ihan "normaali lapsi joka ei tee itsestään suurta numeroa." Kun kysyin että uskaltaako tyttö puhua mitään ja kertoa asioistaan niin opettaja vastasi hieman miettien että "jonkin verran kertoilee..." mutta muuta ei sitten sanonutkaan... eli taitaa olla semmoinen hiljainen  hiirulainen joka ei itsestään kauheasti meteliä pidä. Tämä tietty on jossakin mielessä hyväkin kunhan vaan sen verran osaa itsestään ääntä pitää ettei muut ihan jyrää häntä.  Mutta syksymmällä sitten siellä vanhempain vartissa saan kuulla enemmän että missä mennään...

Jotain hyvääkin keksittiin vanhempain illassa... Minä (joka olin kysymykseni käsi pystyssä kerran jos toisenkin) kysyin ja ihmettelin sitä että eikö tuo päivä ilman ruokaa ole aika pitkä.. Ekaluokkalaiset menevät syömään 10:20 ja jos päivä kestää kahteen niin vanhin on aivan nälkään nääntymässä ja verensokerit alhaalla kun tulee kotiin. Koulumatka kestää kävellen kuitenkin sen vartin verran ja jos laiskottaa niin kauemminkin. eli tyttö on kotona siinä 14:15-14:30. Siinä vaiheessahan tyttö toki syö välipalan mutta jotenkin eilenkin (päivä kesti kahteen asti) huomasi että tyttö oli jo niin uupunut ja nälkäinen että pinna napsui poikki pienemmästäkin). ja sitten kun siinä puoli kolmelta mättää välipalaa navan täydeltä niin ei kai sekään tee ihan kauhian hyvää verensokereille (ensin pitkään syömättä ja sitten syö paljon jne...) Opettaja totesi itse huomanneensa saman etenkin juuri viimeisillä tunneilla... lapset on nälkäisiä ja väsyneitä. Tähän keksittiin ratkaisuksi "pieni eväs". Eli jos on päivä kahteen asti niin kotoa saa ottaa pienen evään (omenan, pillimehun, energiapatukan tms) mukaan ja syödä sen klo 13:00 välkällä. Jospa siitä saisi sitten lisäpuhtia viimeiselle tunnille sekä kotimatkaan.

Päälimmäiseksi jäi vanhempianillasta kuitenkin siis ihan hyvä mieli... tunsin itseni melkein aikuiseksi kun siellä olin muiden (oikeasti) aikuisten ihmisten joukossa .

Tänään päivä alkoi aamuzumballa. Mies sai voimistella aamulla lapset ylös sängyistään ja vanhimman kahdeksaksi kouluun meno valmiiksi. Hienosti oli homman hoitanut ja vanhin oli ehtinyt kouluun mallikkaasti. Kun tulin zumbailemasta oli keskimmäinen ja vaaveli syöneet aamupalan ja oli vaatteita vaille valmiita eskariin lähtöön. Itselleni vain pikasuihku ja sitten menoksi.  Siinä samalla kun käveltiin eskarille jonottelin puhelimella terveyskeskukseen... 40 minuuttia oltiin puhelinjonossa ennen kuin päästiin läpi . Päästiin kuitenkin sa saatiin aika hoitajalle. Vaavelin silmä on nyt rähminyt siitä hänen kuumepäivästään saakka ja käytiin näyttämässä silmiä hoitajalle. Hoitaja sanoi että ei ne silmät pahalta näytä mutta koska rähmä on kuitenkin sellaista vihertävää niin hän laittoi lääkärille reseptin kirjoitus pyynnön. Nyt sitten pitäisi iltapäivällä käydä hakemassa vielä resepti ja antibioottitipat apteekista.

Sillä aikaa kun minä ja vaaveli oltiin sairaanhoitajan juttusilla ja sen jälkeen hieman kerhoilemassa niin mies oli leikannut tuon hirvikärpästen lisäksi toisen paholaisen keksinnön... orapihjala-aidan. Kauhia sotku mokomasta puskasta ja nyt sitten niitä kuskaillaan loppu päivä kaatopaikalle... ärsyttävä puska...piikikäs ja ruma... yöks!!!

Kaatopaikka ajelun lisäksi isoilla tytöillä on tänään liikuntakerho ja minä ja vaaveli mennään siksi aikaa leikkimään läheisen tarhan pihalle. MIehen pitäisi vielä ehtiä nukkuakin jossakin välissä, hän on menosssa yöksi töihin ja jotenkin voin kuvitella että jos aamulla herää kuudelta niin ei vältsisti ihan hirveästi motivoi lähteä yöksi töihin jos ei ehdi nukkua, tosin en nyt tiedä motivoiko nuo yötyöt nyt ylipäänsä mutta voisi se olla ainakin hieman helpompaa edes muutaman tunnin unien jälkeen.

ja unista puheen ollen... Vaaveli joka ei enään nuku päiväunia... Äsken mietin tässä kirjoitellessa että ompa hiljaista ja että  missäköhän kaksikko "kauhu ja tuho"  (vaaveli ja Tessa) lienee.. Ja löytyihän syy hiljaisuuteen:

Oli näköjään vaaveli simahtanut koiran petiin Tessukan viereen .

ja hetken päästä näky oli tämä:

"kolme kaverusta"  Hyvähän se on huilia välillä!