Kun kärpäsestä tulee härkänen, silloin ei nukuta.  Silloin ei nukuta vaikka ummistaisi kuinka silmiään ja hokisi itselleen että:  "Ei kannata välittää, Parhaasi olet yrittänyt ja jos se ei riitä sille ei voi minkään. Jos olen jotain tehnyt väärin niin siitä voit ottaa vastuun mutta älä kanna koko maailman mureheita harteillasi..."  Eí auttanut hokeminen viime yöllä, ei auttanut ei. Henkeä salpasi, sydän hakkasi romahdus oli ehkä lähempänä kuin koskaan, uni ei tullut... ja syynä oli vain se kärpänen joka oli sitten kasvanut härkäseksi.  

Kärpänen joka alunperin on tämä aiheuttanut on kai ollut olemassa jo pitkään, en vain ole sitä tiennyt. En voinut tiettää että minun tunteet, ilot, surut, ahdistukset sekä pelot ovat joita olen blogissani jakanut voi saada ihmisille pahan mielen. Olin ajatellut oikeastaan vain itseäni, itsekästä mutta totta... kirjoittamalla puran asiat pieniksi pureskeltaviksi palasiksi ja se on tähän asti toiminut, täydelliseltä romahdukselta on vältyltytty.. ainakin tähän asti.

Nyt kai kärpänen oli kasvanut tässä aikaa myöden ja heti kun tilaisuus napauttamiseen tuli se lävähti päin naamaa.  Koska itse en katso tehneeni mitään suurta vääryyttä ketään kohtaan on minun vaikea ymmärtää  koko asiaa, vaikea ymmärtää asian saamia mittasuhteita.  Unettoman yön jälkeen alkaa surun ja epätoivon ja lannistumisen rinnalle nousta raivo. Parhaani olen yrittänyt ja omasta mielestäni homman hyvin itse asiassa paremmin kuin olisin itseltäni uskaltanut toivoa hoitanut. Jos se ei riitä en voi olla enempää mitä olen.

Kun kärpäsestä tulee härkänen....