Tänään on ollut aika vaikea päivä. Tai ei itse asiassa päivä ole mitenkään erikoinen ollut mutta tänään tuli taas esiin semmoisia piirteitä lapsissa (vanhimmassa) että en oikein tiedä miten niihin pitäisi suhtautua.

Aamu valkeni ihan ok, itse hippasin tavoistani poiketen keskiviikko aamuna töihin. Olin töissä neljätuntia korvaten perjantain olevan neljän tunnin vapaan. Aamulla kaikki prinsessat käyttäytyi ihan hyvin ja vanhinkin lähti reippaasti kouluun ja kaikki enteili hyvää päivää...

Kun tulin töistä kotiin minulla piti olla keskimmäisen kasvatusneuvottelu eskarilla mutta koska se siirtyi ensi viikkoon ajattelimme miehen kanssa että tehdäänkin lapset onnelliseksi ja mennään vaikkapa mäkkiin syömään.

Syömässä meni ihan hyvin mutta sitten yht äkkiä autossa tapahtui jotain ikävää... keskimmäinen ei saanut heti turvavyötä kiinni ja vanhin hermostui siitä ja ihan yht äkkiä löi keskimmäistä aika kovalla voimalla naamaan. Siis ihan yht äkkiä vanhin siis kiihtyi nollasta sataan ja hänelle tuli niin ikävä olo että hän päätti mottaista siskoaan. Itse oli aika ällikällä lyöty. Olisin ymmärtänyt jos tytöt olisi riidellyt tai jotain että silloin sisarusten välillä ehkä hieman fyysiseksi saattaa nuo riidat käydä mutta tämä aggressio tuli niin puuntakaa että en oikein tiennyt että miten olisin reagoinnut.

Ja tietenkään en reagoinnut oikein vaan ymmärtämisen ja henkilökohtaisen neuvonpidon sijaan saarnasin vanhimmalle koko kotiin meno matkan sitä että lyöminen oli väärin. Kotona tytttö painui yläkertaan möksöttämään. Keskimmäinen ja vaaveli jäi leikkimään omiaan. Jonkin ajan kuluttua menin katsomaan vanhinta ja hän teki läksyjään. Ensin juteltiin ihan niitä näitä ja sitten juteltiin hieman tapahtuneesta. Ainoa mitä tyttö sanoi että "mua ärsytti kun se ei saanut sitä vyötä kiinni..." Kun kysyin että onko se hänen mielestään hyvä syy lyödä toista ja oikeuttiko se hänen mielestä hänen käytöksen niin siihen tyttö ei sanonut juuta eikä jaata... pyöritteli vaan silmiään..

Tilanne meni sitten siinä ohi ja lähdettiin tyttöjen liikuntakerhoon. Liikkakerho meni taas hyvin mutta sitten sen jälkeen päiväkodin pihalla tyttö taas jostakin syystä (ei saanut ottaa vaavelilta lapiota tms) lyödä ja tällä kertaa kohteena oli minä. Koska tämä ei ole tytön tapaista menin taas hieman puihin ja sanoin että ei lyö ja sen jäälkeen leikki kidutin vanhimmaista eli se tilanne meni hieman tavallaan ohi ilman kästtelyä.

Kotimatkalla kun käveltiin vanhimman ja vaavelln kanssa, keskimmäinen halusi juosta kotiin ja hän meni edeltä, niin taas juteltiin asiasta. Kerroin tytölle että jos hänellä on jotain kerrottavaa mikä saa hänelle pahan mielen niin se kannattaa jakaa oli se sitten mikä hyvänsä, jos on jotain mikä alkaa ärsyttämään niin siitä pitää puhua,puhua tai piirtää tai jotain muuten se jää kalvamaan ja tulee huono olo. Vanhin kuunteli ja ymmärsikin  mistä puhuin ja hän snaoi että hän on väsynyt ja sen takia löi keskimmäistä aiemmin ja minua tarhanpihalla. Juteltiin siitä että vaikka on kuinka väsynyt niin fyysisesti keneenkään ei voi tarttua, ketään ei saa satuttaa. Tilanne taas laukesi siinä jutellessamme.

Kun tultiin minä lähdin Tessan kanssa lenkille ja vanhin pyysi päästä mukaan. Käveltiin reilu puolituntia ja juteltiin kaikenlaista, koulusta, tatuoinneista, eläimistä ja intiaaneista, eli ihan laidasta laitaan. Tyttö oli taas hyväntuulinen. Kun tultiin kotiin kaikki oli hyvin hetken aikaa mutta kun sanoin tytöille että käy siivoomassa huoneen iltakuntoon että päästään iltapalallle niin kaaos alkoi taas.

Se alkoi jostakin ihan pienestä, keskimmäinen taisi sanoa että epistä kun hän korjaa enemmän. Hetken vanhin näytti siltä että kohta hän alkaa huutamaan mutta huudon sijaan hän latasikin sitten täydellä voimalla lelunukella keskimmäistä päähän.... ja kaaos oli valmis. Keskimmäinen huutaa kun sattuu, vaaveli huutaa kun pelästyi, minä huudan ja komennan vanhimmaista. Keskimmäinen itkee kun sattuu, vaaveli itkee kun pelkää ja vanhin itkee ..ja äiti itkee... ei hirvittävän imarteleva ilta. 

Kun sain kaikki järjen hippeeni kerättyä kasaan ja kaikki pinnan ja hermojen jatkopalat kasattua sain sanottua että isot jää samantien yläkertaan huilimaan, hampaiden pesulle ja valot pois. Tässä vaiheessa oli itse niin lähellä katkeamista että en vaan voinut enään kuunnella yhtään "niin mut kun", en yhtään "se oli toi en se minä ollut" , en yhtään "mutta äiti..."

Valot pois, äiti tulee juttelemaan kun olen rauhoittunut, äidistä ei ole nyt mihinkään, äidin PITÄÄ RAUHOITTUA. Kiitos ja hyvää yötä.

Vaavelin kanssa iltapalalle ja vaaveli nukkumaan. Isot itkut sohvan nurkassa ja sitten itsensä kokoaminen. Kun olin saanut itseni kasattua menin juttelemaan tyttöjen kanssa. Ensin keskimmäisen kanssa ja hän pyyteli anteeksi vaikka hän ei ollut varsinaisesti mitään tehnytkään, ehkä hieman provosoinnut mutta ei siis kummempaa, tyttö oli huolissaan siitä mitä siskolle tapahtuu, "anteeksi kun annoin sen lyödä". Häntä siinä sitten halailin ja sanoin että yö vie surut pois.

Vanhimman kanssa sitten juteltiinkin pidempään. Ensin halittiin, tyttö oli pahoillaan, "Minua niin harmittaa että löin Tuulia.. Minua niin harmittaa, en tiedä miksi löin." Kuulemma oli ärsyttänyt kun keskimmäinen "avautui" mutta siihen perään hän kyllä ihan itse totesi että ei olisi pitänyt lyödä, huutaa saa mutta ei löydä. Vanhin kävi pyytämässä siskoltaa ihan oma-aloitteellisesti anteeksi ja tällä kertaa hän ihan oikeasti vaikutti siltä että hän tarkoitti anteeksi pyyntöään eikä se ollut vaan semmoinen joo joo anteeksi. "Äiti, annathan sinäkin anteeksi, minä rakastan sinua!" kuului kainalosta kun tyttö siihen kaivautui....

Annanhan minä anteeksi mutta minä niin haluaisin tietää mikä tuosta tytöstä tekee nyt tuommoisen aggressiivisen. Välillä kaikki on hyvin ja sitten taas ollaan niin raivoissaan että ei pystytä kontroloimaan itseään. Olen aika huolissani tuosta nuppusesta, rakastan häntä niin paljon mutta tuntuu pahalta kun on jotain mitä äidin halit ja paijaus ei paranna, tytöllä on paha olla enkä minä osaa auttaa.