Tänään on ollut ihana päivä. Kotiäitinä tälläisiä meillä oli lähes joka ikinen päivä mutta silloin niitä ei vaan osannut arvostaa. Nyt sitten osaa...

Päivä alkoi mitä parhaammaimmassa seurassa kerhoillen ja jatkui sitten kotona oleilulla ja kellarin järjestelyllä. Välissä käväisin vanhimman opettajan kanssa juttusilla, vanhempain vartissa (siitä kohta lisää) ja sitten taas siivous hommiin. Iltapäivällä oli isojen tyttöjen jumppa ja sen aikaa me miehen, vaavelin  ja kaverin kanssa palloiltiin pihalla ja koulun pukuhuoneessa. Jumpan jälkeen kotiin, tytöt katselivat pikku kakkosta ja minä painuin Tessan kanssa kunnon lenkille.  Sillä aikaa kun minä lenkkeilin ja lapset viihdyttivät itseään telkkarin seurassa mies jynssäsi kylppärin lattian juuriharjalla super puhtaaksi. Lenkin jälkeen sitten kelpasikin koko porukan mennä puti puhtaaseen kylppäriin ja saunaan sanunomaan. Saunan jälkeen juuri paistettuja patonkeja, tuoremehua , omenoita , kananmunia ja suklaamoussea iltapalaksi. Nyt vaaveli nukkuu ja isot lukevat sängyissään vielä hetken kirjoja ennen kuin nukkumatti saapuu... Aivan ihana päivä siis... yksinkertaista ja tylsää mutta niiiiiiin ihanaa. Voi kun olisin silloin aikaisemminkin osannut näitä päiviä arvostaa.

Lapsetkin tuntui päivästä nauttivan, ainakaan suurempia kriisejä ei pukannut kenellekkään, jopa ulkohousut menivät jalkaa ihan ilman kiukkuja.  ja mikä parasta vaaveli alkaa olla siis jo terve. Kuumetta ei ollut enään eilenkään, nenä vuottaa hieman ja hieman köhii mutta ihan selvästi parempi kuin parina aiempana päivänä.  Ja tahtoa alkaa taas löytyä...aamulla kun komensin vaavelia laittamaan housuja jalkaan niin tyttö tokaisi minulle että "Milloin mummo tulee, hänellä on ikävä... kun äiti vaan komentaa"  

 

Mutta vanhimman opettajan kanssa tapaamiseen... Eli tänään tosiaan treffasin opettajan. Sanoma oli aika sitä mitä odotinkin eli kiltti ja tottelevainen lapsi. Kuulemma aika ujo ja syrjäänvetäytyvä mutta kuitenkin uskaltaa vastata kysyttäessä reippaasti ja ihan kivasti viittaa. Mutta ei mitenkään tee itsestään numeroa eli ei halua esiintyä tms. Lukemaan tyttö on oppinut vaikkakin vielä se on semmoista yksittäisten sanojen lukemista eli ei vielä pitkiä juttuja. Osaa ottaa vastaan ohjeita ja toimia niiden mukaan. Huolehtii tavaroistaan TARKASTI ja tekee kotitehtävät tunnollisesti. Monet kirjaimet ja numerot menee vielä välillä väärinpäin eli peilikuvana mutta se on kuulemma yleistä tuo ikäisillä. Kaikki kunnossa oli kai sanoma minkä sain, kavereita on ja tulee kaikkien kanssa toimeen.

Tiesin oikeastaan että palaute tulee olemaan tämä vaikka omasta mielestäni tyttö ei ole mitenkään ujo tai hiljainen. Kotioloissa puhuu kuin papupata ja vieraillekkin minusta kyllä uskaltaa vastata jne ja kotona ja tutussa ympäristössä nauttii esiintymisestä yms ja kotona löytyy sitä omaakin tahtoa... mutta ehkäpä se on tuo koulu ympäristö mikä hänestä tekee ujon ja hillityn vaikka kotioloissa ollaan sitten ihan jotain muuta. Toki tietty sitä toivon että tyttö uskaltaisi koulussakin sillä tavalla rentoutua että pystyy olemaan oma itsensä mutta olen myös tavattoman onnellinen siitä että tyttö kunnioittaa auktoriteettejä ja jos opettaja sanoo jotain niin se on sitten niiin... eli ei ainakaan vielä tarvitse pelätä että se alkaisin haistatella opettajalle päin naamaa kuten heidän luokallaan on joku aiemmin syksyllä tehnyt. 

Keskimmäisen eskariopen tapaaminen minulla on ensi viikolla, se palaute minusta onkin kiva kuulla... Eskari ope on sama kuin vanhimmalla viime vuonna ja vaikka molemmat tytöt ovat kilttejä ja tottelevaisia niin kyllähän nuo toisaalta ovat kuin yö ja päivä eli todella mielenkiintoista kuulla miten keskimmäisellä on eskari sujunut ja mikä on erilaista ja mikä samanlaista kuin isolla siskolla. mutta isitä tosiaan sitten lisää ensi viikolla.

 

Nyt taidan kellahtaa tuohon sohvalle ja huomenna olisi työpäivä taas. Töiden jälkeen sitten pitkästä aikaa zumbailemaan!