Viime päivityksestä onkin vierähtänyt jo tovi. Muutamaan päivään en ole koneella ehtinyt istua kun on tullut haisteltua itämeren tuulia kaveri porukassa , mutta aloitetaanpa nyt asioiden purkaminen oikeassa järjestyksessä.

 

Eli torstaina, loppiaisena vietimme koti ja ulkoilupäivää. Aamupäivä meni lenkkeillessä ja iltapäivällä käytiin  Vaarin nimmmari kahveilla ja ilta sitten sisähommissa. Tavaroiden pakkausta ja vaatepohdintaa minun osalta ja lapset leikki omia leikkejään.

Perjantain se sitten koitti, äiti risteilypäivän aamu.  MIes oli aamuvuorossa töissä joten minä täällä puuhailin ja pakkailin viimeisiä tavaroita kasaan. Lapset oli aamun ihmeellisen.... ööö kapinoimatta. Isot oli ulkona melkein koko aamupäivän lähtööni saaakka ja minikäääpiö (vaavelkin) leikki omiaan niin hienosti että oma olo tuntui lähes turhalta. Yhdenmaissa isot tytöt tuli sisään ja alkoi olla ilmassa ensimmäiset merkit siitä että tytöistä ei olekkaan vältsisti ihan mukavaa että äiti lähtee reissuun. Vanhin ja mini kääpiö oli kyllä ihan ok mutta keskimmäinen vuodatti kyyneleen jos toisenkin asian tiimoilta. KUn mummo tuli niin tyttö kuitenkin rauhottui ja sillä hetkellä kun painoin oven takani kiinni jäi keittiöön leikkimään sulassa sovussa koko tyttö trio.

Äärimmäisen ristiriitaiset tunteet oli itselläni tuossa lähdön kynnyksellä. KAKSI YÖTÄ erossa tytöistä... ei ole tainnut tapahtua ennen... Toisaalta oli niin ihana lähteä ja niin ihan päästä rakkaiden ystävien seuraan aikuis touhuihin mutta toisaalta sydän meinasi revetä rinnasta kun ajatteli että olen kaukana enkä pääse takaisin jos tytöille tulee hätä.... *äitiyden ilojako nämä tunteet....*

NO joka tapauksessa kolmelta hypättiin bussiin ja matkattiin kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Satamassa laivaan ja JEI.... sitten se alkoi.... TYTTÖJEN RISTEILY!!!

Itse risteily meni vallan loistavasti. Kikatusta ja oleskelua, syömistä ja juomista... aivan loistoreissu. Tosin aamulla se iski taas... ihan kauhea kotiikävä....Aivan järkyttävä tunne kun sisällä on tyhjää ja tekee mieli kuulla kotiväen äänet ja ahdistaa vaikka tietää että ei ole syytä.... sydän pamppailee ja ei vieläkään hytissä ei ole kenttää viestien lähettämistä varten... ei vieläkään kukaan ei vastaa... Onneksi mies tajusi yhdeksältä katsoa puhelintaan ja piratti takaisin päin.... "Hyvin on mennyt, isot nukkuu vielä ja minikääpiö on tässä vieressä leikkimässä...." Tytön sanat "MOI äiti kivaa on ollut... " vieritti kiven pois sydämmeltä.... kyllä minä vielä yhden yön selviän ilman lasten haleja. 

Aamulla minä ja osaporukasta raahauduimme maihin... kävimme hieman ostoksilla, lapsille karkkia ja tuliaisia  Sillä aikaa kun minä vietin sitten lauantai päivää TAllinnassa joutui mieheni lähtemään iltavuoroon töihin ja mummo haki lapset uimaan ja yökylään. 

Illalla minä sitten kotiuduin kahdeksan maissa. Tarkoituksena oli vielä sitten kavereiden kanssa jatkaa suihkujen jälkeen Kotkan yöelämään ja joo kyllähän me jatkettiinkin... tai osa jatkoi. Minä kävin syömässä ja yhdessä baarissa ja siiten yhdentoista aikaan kotiikävä ja väsymys vei taas voiton ja hyppäsin taksiin ja tulin kotiin.... nyt kyllä olen niin onnellinen että niin tein... jaksaa hieman paremmin  näin. 

Nyt sitten istun tässä koneella ja mietin että mihinköhän aikaan mummo kotiuttaa lapset... ikävä on kova ja tälle päivälle onkin tarkoitus vaan olla, kunhan nuo tytöt nyt kotiutuu ja saadaan tuliaiset jaettua ja hieman ulkoiltua niin sen jälkeen ajattelin napata ihmelapset kainoloon ja pötkötellä sohvalla, katsellaan vaikka joku leffa ja vietetään viimeinen lomapäivä kainalokkain.

 

HUomenna se alkaa sitten taas arki... ja vielä maanantai arki.. MInulle töitä, minikääpiö menee rumpukerhoon, keskimmäinen eskariin, vanhin kouluun, iltapäivällä on tyttöjen tanssi ja sitten illalla vielä zumba... ei ainakaan pääse laiskottelemaan huomenna joten jo senkin tähän hoidamme laiskottelu osuuden pois alta jo tänään.