Loma sopii miulle... Se sopii miun ajatuksille, se sopii miun keholle ja se sopii lapsille. Tänään meillä on ollut hauskaa... ei todellakaan hiljaista mutta hauskaa. Puhetta pulppuaa joka tytön suusta ja mikä parasta minulla on ollut aikaa kuunnella heitä. 

Aamu aloitetiin Cumuluksen notkuvasta aamupala pöydästä. Sielläkin tyttöjen suu kävi koko ajan. Minikääpiön kummi sai kuulla tarinan jos toisenkin tyttöjen suusta.  Etenkin keskimmäinen keskittyi oikein antaumuksella kertomaan KAIKEN mikä mieleen ikinä juolahti.   

Aamiais reissun jälkeen käväistiin työpaikallani hakemassa lippunen huomista risteilyä varten ja käytiin eläinkaupassa katsomassa pupuja.  Aamureissun jälkeen tultiiin kotiin ja loman innoittamana aloin hyvillä mielin pyykkihommiin... Koko ajan tyttöjen suut käyvät. Jutuissa vilahtelee mario peli, uusi apina peli, naapurin tyttö , Emmi kummi, Penni koira ja huominen risteily, jne.... Aiheet vaihtuvat ja liikettä riittää...Aloin ymmmärtää ystäväni sanoja "Eläväisistä lapsista..." .   Siinä pyykkivuoren ääressä tajusin jotain.... miten etuoikeutettu olenkaan.. miten onnellinen olenkaan... JOtenkin sillä hetkellä taas muistin että tätä vartenhan minä olen olemassa... miun tyttöjä, miun pieniä prinsessoja . Onni löytyykin aina välillä eriskummallisista paikoista, kuten lasten huoneen lattialta pyykkivuoren keskeltä.  Meinasi oikein tippa tulla simmuun kun muistinkaan kuinka paljon heitä rakastankaan ja kuinka paljon he minulle antavatkaan...  Voi kumpa he  eivät ikina unohtaisi tuota energiaa ja villiä menoa... kumpa he muistaisivat olla pieniä tarpeeksi kauan.... Kuin arvaten ajatukseni tuli minikääpiö sylliin ja kapsahti kaulaan ja sanoi... "äitin muttukka..." ja sen jälkeen lähti taas jatkamaan leikkejään... MInun pienet... 

Kumpa muistaisin tuon ilon ja onnen työpäivien jälkeenkin... Kumpa muistaisin kuunnella tyttöjä vielä loman jälkeenkin... On liian helppo olla liian väsynyt,  liian kiukkuinen, liian aikuinen  kuuntelemaan... Tänään tajusin kuinka paljosta olenkaan taas jäänyt viime aikoina paitsi...

Pyykkivuori tuli valloitettua ja saatua kaappiin. Kun mies heräsi yövuoron jäljiltä päätimme lähteä jätskille. Prisman kahviosta saa loistojätskiannoksia eli sinne siis.  Siis me sitten syötiin jätskiä ja kahvia... kello oli kolme iltapäivällä ja minula oli aikaa... ette  voi uskoa kuinka hyväälle se tuntui sillä hetkellä. MInulla oli vain aikaa olla ja kuunnella ja katsella.

Jätskeilyn jälkeen tultiin kotiin. Mies alkoi laittamaan ruokaa ja minä nappasin Tessan mukaan ja lähdin lenkille. Loisto lenkki keli, himpusen kylmä mutta muuten loistava. Päätin kokeilla kuinka paljon jaksan juosta ja nyt täytyy sanoa että on aivan voittaja olo... juoksin.. siis ihan oikeesti juoksin pitkän matkan.. himppu kävelyä ja taas juoksuksi. Suuremmissa unelmissakaan en olisi voinut uskoa että kunto on nousuut noin paljon... minä... siis minä joka on aina vihannut juoksemista (ja liikuntaa) minä juoksin, minä juoksin ja nautin siitä....      Taidankin jäädä koukkuun tuohon juoksemiseen, ensi kerralla taas sitten pikkkuisen pidemmälle ja sitten taas pidemmälle...

Nyt miun olo on aivan vallan loistava. Odotan innolla huomista risteilyä koko perheen kanssa 

Loma ... täää sopii miulle!