Tää näitä aamuja on jollen tiedä...kannattaako nousta vai jäädä... vetää peittokorviin....jne...

Niin on joku laulussaan joskus laulanut.. Just nyt ymmärrän häntä täydellisesti... EI VAAN HUVITA, ei sitten mikään. Töihin meno yksin ahdistaa, ylipäänsä keskiviikko työ ahdistaa, pöydällä odottaa vino pino tarjouspyyntöjä, en tiedä mistä alottaisin. EN tiedä mihin repeäisin.... Yksin töissä... jos ei laita oveen lappua niin vessaan saati sitten syömään ei ole asiaa... Tuttu tunne pelosta jolloin ei tiedä mitä tehdä ja miten tehdä hiipii mieleen... en osaa... en halua....

Yöllä näin pahaa unta... olin unohtanu jotain... jotain tosi tärketä... jotain liian tärkeetä unohdettavaksi. Minikääpiön huuto pissi apuun oli kerrankin huojentava kokemus... sai herätä eikä tarvinnut nähdä unia. Aamulla se jokin... se jonkin unohdettu jäi painamaan mieltä... mikä se oli.... mikä ihme se oli...

JOs olisi aikaa... keräisin lapset sohvalle rutisteltavaksi... mutta eihän tässä  mitään aikaa ole. Vanhin on juuri pakko herättää ylös ja  keskimmäinen ja minikääpiö saa vielä hetken nukkua ennen kuin heitdätkin on sängystä riivittävä. SItten vaattteet niskaan ja menoksi...kiire kiire Kiire.... (en muuten tajua monelta nuo pitäisi nukkumaan laittaa että he aamulla jaksaisivat nousta... elien kello oli vartin yli seitsemän kuin jokainen oli sängyissään ja ihan selvsti vanhimmalle teki tuskaa herätä seitsemältä....ja sekin ahdistaa.. vähäinenkin aika lasten kanssa jää vielä vähemmäksi kun ne on laitettava nukkumaan niin aikaisin...)

Se on tänään siis perus paniikki aamu... jos selviän töistä tänään ilman ahdistus kohtausta, ilman sydämen tykytyksiä., ilman kyyneleitä niin katson jo olevani voittaja... ja  alitajunta huutaa samalla kovaan ääneen ja muistuttaa siitä tekemättömästä pinosta... ja siitä jostakin jonka olen unohtanut....Alitajunta muistuttaa siitä että aikaa lapsille ei tänään jää , alitajunta ruoskii ja silvaltaa se kertoo kuinka en osaa mitään, en osaa olla hyvä äiti, enkä osaa olla "työläinen"....alitajunta... sen sanat saa minut itkemään....

Nyt voi taas sanoa että ahdistaa , pelottaa ja itkettää.... MInä ajattelin että näistä oliis jo päästy...

Haluan aikaa..... tarvitsen aikaa ... haluan pois tämän ikävän tunteen joka pakotta minut polvilleen heti aamusta....

Tänään ei ole hyvä päivä... tänään ei tunnu aurinkoiselta...