Milloinkohan viimeksi ollaan oltu miehen kanssa kaksin. Siis ihan puhtaasti kaksin. Lapset ovat olleet kyllä hoidossa ja onhan meillä ollut aikuis aikaa mutta se että ollaan oltu kaksin... en edes muista.... No eilen kuitenkin sitten tapahtui tämä ihana ihme .

Lapset lähtivät mummille ja papalle yökylään ja minä ja mies olimme kaksin. Nauroimme enemmän kuin pitkiin aikoihin, puhuimme paljon ja puhuimme muustakin kuin lasten asioista. Pidimme kädestä kiinni ja halasimme. Aamulla heräsimme ilman kiirettä ja kävimmepä vielä kaupassakin kaksin. Kuulostaa ehkä naurettavalta mutta se oli kerta kaikkisen ihanaa ja aivan upeaa...  Oli aikaa kuunnella ja oli aikaa kertoa, vaikka toista ymmärtääkin jo puolesta sanasta niin oli ihana kuulla asiat kokonaan kerrottuna. Oli oikeasti aikaa vaan olla toista varten olemassa, Oli aikaa sanoa toiselle että "Minä ihan oikeasti rakastan sinua ja sinä olet minun loppuelämäni!" ,  en muistanut kuinka huumaavaa se aika  voikaan olla.  Tunteista jos puhutaan niin rakastin jo aiemmin mutta nyt rakastuin taas uudelleen.  Minun kallioni, arjen sankarini ja loppu elämäni ihminen.  KIITOS JARI  tästä saa voimaa jaksaa arkea taas eteenpäin.

Kaiken tuon "laatuajan"  jälkeen haimme lapset kotiin mummilasta, vaikka oli ollut ihanaa olla miehen kanssa kaksin huomasin heti lapset nähtyäni että minulla oli suunnaton ikävä heitäkin, minun oma ihana "apinalaumani". Ilta menikin  tyttöjen kanssa sikinsokin sohvalla sylitellen ja katsellen lastenelokuva planeetta 51 :stä.  Ihanaa aikaa tuokin !

Nyt mies lähti yövuoroon töihin, lapset nukkuu ja minä ihmettelen kuinka paljon minulle onkaan suotu, ihana perhe, ihanat ystävät ja kaikenkaikkiaan loistava elämä!