Eilen oli parempi päivä. Vaikka aamulla oli armoton väsymys ja tuntui kuin maailman kaikki painot olisi harteillani alkoi olo kuitenkin pikku hiljaa helpottaa. Työpäivä meni kunnialla läpi ja kun tulin kotiin nappasin koko perheen ja mentin moikkaamaan Emmi kummia hotellille ja sen jälkeen menimme ihan omalla porukalla syömään.

Oli ihana nähdä kuinka Vanhin tärkeänä luki omaa ruokalistaansa ja mietti eri vaihtoehtojen välilä. Minikääpiö söi hyvällä ruokahalulla ja ruokailun jälkeen katseli leikipakalla tikua ja takua ja nauraa rätkätti ääneen.  Keskimmäinen jutusteli ruokaillessa eskari asioita ja oli ihanaa ehtiä vastaamaan... vaikkakin kysymykset nyt oli hieman erikoisia (ÄITI, oletko sie läski...?") mutta kuitenkin. Siinä me sitten syötiin... koko minun oma rakas perheeni , tätä jos minä olin kaivannut, aikaa vain olla.

Iltasella vaan sitten kotiin ja lapset nukkumaan. Tunnin verran pötköttelyä miehen kainalossa sohvalla.... ihan parasta laatuaikaa sanon minä .

Mies lähti sitten siitä töihin yövuoroon  ja minä höpöttelin koneella vielä jonkin aikaa ystäväni kanssa, jotkut asiat tuntuu omassa päässä ihan kauhian suurelta mutta kun ne sanoo ääneen tai tässä tapauksessa kirjoittaa niin jotenkin ne pienentyy ja huolet ihan kuin sulaa pois.

Muutaman tunnin keskustelulla saa näköjään terapoitua  huolet pois ja minulla oli tosi hyvä mieli nukkumaan käydessani.... **Kiitos rakas ystävä **   Välillä sitä ihmetteleekin että mitä niin hyvää olet tehnyt että olen elämään saanut noin loistavia ystäviä, sekalainen joukko  keskenään aivan erilaisia ihmisiä... aina on joku joka osaa auttaa kunhan vain muistaa sitä apua pyytää  voi kumpa osaisin joskus korvata kaiken heille... kumpa osaisin sanoin kertoa kuinka tärkeitä he joka ikinen on minulle! 

 

 

Tälle päivälle ei ole suuria suunnitelmia. Kohta ulos ja iltapäivällä Agilityyn ja zumbaan. Illalla avaraaluontoa ja saunaa. Ehkä joku leffa ja kainalopaikka sohvalla.... Minä niiin rakastan viikonloppuja jolloin ollaan kaikki kotona.