Voi herranen aika kun voi ihminen mennä paniikkiin. Olin eilen ihan pyörtymisen partaalla jo sinä vaiheessa kun kollega sanoi että radiosta tullaan haastattelemaan. Sanoin heti että jos sinne radioon haluaa edes yhtä järkevää sanaa niin minä EN VAAN PYSTY sitä tekemään. Käden hikosi pelkästä jänityksestä ja oksennus meinasi tulla samantien. 

Jonkin ajan kuluttua ryhmätuli paikalle KAMEROINEEN!!!!!! Tyypit sanoi että "ai niin tää tulee myös alueuutisista... "siis telkkarista. Sinä vaiheessa minun kädet alkoi täristä ja ahdistus pukata päälle. MINÄ EN PYSTY. Onneksi kollega lupasi hoitaa puhepuolen.. jo ihan siiitä syystä että olisi ehkä ollut hieman nolohkoa jos olisi pyörtynyt kesken lähetyksen  .  työkaveri hoisi homman ammattitaitoisesti ja kertoili asioista luontevasti. Itse oli jo paniikissa siitä kun kamera mies sanoi että "Haluan sinut sinne taustalle ja otan kohta semmoisia pätkiä sinusta erikseen..." APUA!!!!!  No onneksi suurin paniikki ja peura ajovaloissa katse ei ehkä näkynyt silmissä.... tosin oli aika järkyttynyt kun eilen itseäni katselin... HIrveän isopää, leveät hartiat, miksi mun kädet näyttää tolta jne.... mutta selvisin hengissä ja pyörtymättä. 

En ollut tuosta jutusta kertonut kuin yhdelle kaverille ja ajattelin että eihän PAIKALLISUUTISIA NYT KUKAAN KATSO!!!! Mutta niin vaan puhelin piippasi kovaan tahtiin illan aikana. Puhelimeen tuli yhteensä seitsemän viestiä ilmoitukseksi että minut oli bongattu ja faceen melkein toinen mokoma . sähköpostissakin oli muutama, mainostahan tuo firmalle oli ja toivottavasti hyvää tai ainakin uskon niin koska kollega kuulosti älykkäältä ja minäkään en pyörtynyt .

 

 

Telkkari julkisuuden lisäksi  eilen oli peruspäivä. Minä töissä ja mies vietti vapaapäivän lasten kanssa. Iltasella  isoilla lapsilla oli luontokoulu ja minä vietin sen ajan vaavelin kanssa hassutellen. Illalla tuli Emmi ja Tomi ja kun lapset kävi nukkumaan katsottiin "hohto ja syötiin itsemme ähkyiksi. Leppoisa ilta. Oikein mukava!  Kymmenen maissa Tomi ja Emmi lähti kotiinsa ja me miehen kanssa nukkumaan, molemmat oli ihan kuoleman väsyjä ja uni taisi tulla ennen kuin saatiin päitä edes tyynyyn.

Tänään olisi töitä ja koska mieskin on töissä tulee mummo lapsen vahdiksi. Iltapäivällä kun kotiudun mies lähtee metsään tekemään Tessalle jälkiä ja minä painun ystävälleni "sohvahoitoon" eli lapset leikkii ja minä makaan sohvalla ja juoruilen Tarun kanssa, ihan parasta ja tuota "ystävälaatu aikaa" Tarun kanssa onkin ihan suunnaton ikävä. 

Iltasella sitten kotiin ja huomenna onkin sitten jo VIIKONLOPPU!!!!!!