Voisinpa pysähtyä  tähän hetkeen... Haistaa nenälläni kesä tuoksun, kuulla korvillani lasten iloisen kikatuksen, nähdä silmilläni vehreän peltomaiseman, tuntea rakkaan käden kädessäni... Kumpa voisin saada ajan pysähtymään...  

Yllä mainittu ajatus tuli tänään mieleeni kun kevät juhlien jälkeen kävimme koko porukka peltolenkillä. Tuo pieni ja hyvin hyvin arkinen tapahtuma sai minut taas kerran muistamaan kuin onnellinen olenkaan. En olisi milläään halunnut luovuttaa pois tuota hetkeä, Rakkauden hulmahdus lapsiani ja miestäni kohtaan pyyhkäisi yli aikamoisella voimalla ja meinasi ihan tulla tippasilmiin... nuo on MINUN, he haluavat olla kanssani ja meillä on hyvä yhdessä...

Minun rakkaat tutkimassa kalaojaa:

Peltolenkkiä, kesän tuoksua:

Iina ja Kesä , jostakin syystä tämä kuva on minulle erittäin rakas, jotenkin siinä näkee vauhdin ja melkein voin kuulla minikääpiön kikatuksen ja huudon "Äiti tuu nopeesti mennään muurahaispuulle, mennään jo,  tule katsomaan nukkuuko ne..."  Siinä se aika on melkein kuin pysähtynyt.

Aamuisen peltolenkin jälkeen suuntasimme kohti Tykkimäen huvipuistoa. Lapset olivat sinne manganneet jo talvesta asti ja nyt sitten mentiin. Aiemmin oli  jo sovittu että kevät juhlapäivänä sitten ja nyt tuo SUURI PÄIVÄ oli koittanut. Tykkimäessä olimme 12:00 eli avaamis aikaan ja pois lähdettiin kuuden jälkeen... ÄITI on vähän väsynyt , meillä oli kyllä todella kivaa. Minikääpiö juoksi laitteissa milloin isänsä, milloin yksin ja milloin siskojensa kanssa ja isot tytöt "hurjapäät" juoksi laitteesta toiseen helmat hulmuten... hyvä että edellinen laite oli ehtinyt pysähtyä kun piti jo sännätä toiseen. Onneksi tykkimäessä ei ollut paljoa porukkaa ja laitteisiin ei juurikaan tarvinnut jonottaaa. Päivän aikana tuli tyttöjen toimesta koluttua joka ikinen laite useaan kertaan.   Upea reissu ja vaikka sinne taas omaisuuden verran rahaa upposikin niin se oli kyllä sen arvoista. Kotimatkalla kävimme ABC:llä syömässä ja ilmeisesti tytöt saivat väsymyksestä ja verensokerin nostattamana hurjan kikatushysterian ja loppumatka Anjalankoskelta Kotkaan kuunneltiin kolmen yliväsyneen tytön kikatusta ja päätöntä laulamista ja hoilottamista... IHAN SUPERIA!!!!   

Nyt minulla on takki aivan tyhjä. Alunperin minun oli tarkoitus lähteä Emmin kanssa tänään muutamalle mutta jalat huutaa hoosiannaa ja silmiä painaa joten siiderin lipittämisen sijaan (vaikka hauskaa se olisi Emmin kanssa ihan varmasti ollut) taidan ottaa kupposen jätskiä ja kaivautua miehen kainaloon sohvalle... jospa se aika sitten edes hetkiseksi pysähtyisi....