Yksi tai oikeastaan kaksi LOISTAVAA lomapäivää takana. Aloitetaanpa tiistaista....

Tytöt ovat jo pitkään puhuneet yökyläilystä mummin ja papan luona. Tiistaina siihen sattuikin sopiva sauma kun minulla oli menoa koko illaksi ja Pappakin sattui sopivasti olemaan kotosalla. Lapset lähtivät miehen kyydissä mummilaan samalla reissulla kun mies ajeli töihin iltavuoroon. Kun tytöt olivat lähteneet ihmettelin hetken aikaa tyhjää taloa ja aloin sitten "hyödyllisiin" hommiin. Ajoin nurmikon ja täytin alakertaan raahamme lipaston. Hetkisen ehdin siinä ihmetellä sitten käväisi kaupassa ja kävin vielä koiriakin uittamassa. Uittoreissun jälkeen heitin zumbailu kamat kasaan ja hyppäsin ystäväni autoon, kohteena Kotkansaari ja isopuisto, siellä järjestetään joka tiistai puistozumba. Ilma oli kuuma mutta siitä huolimatta paikalla oli porukkaa ihan kivasti.  HIKISEN puistozumbn jälkeen vaihdoimme vain paidat ja syöksyimme kohti venyttelytuntia, tunti teki hyvää tosin paikat oli aika hellinä sen jälkeen. Venymisen ja vanumisen jälkeen suihkuun ja hakemaan miestä töistä, illlalla vielä ruuan metsästystä ympäri kyliä ja viimein puolen yön jälkeen nukkumaan.

Viideltä aamuyöstä heräsin ihan KAUHEAAN päänsärkyyn, tajusin heti että päälle on iskemässä migreeni ja syynkin arvasin ... LIIAN VÄHÄINEN NESTE. Aloin juomaan pikku hiljaa, ensimmäisen tunnin aikana KAIKKI juomani vesi tuntui puskevan heti hikenä ulos, olo oli aikasta kaamea. Kuuden kantturoissa juotu vesi ei enään tunkenut ulos ihohuokosista joten ajattelin että pikku hiljaa alkaa ehkä helpottaa. Olo oli kuitenkin sen verran hutera ja päätä särki kovin että soitinystäville että minusta ei ole aamuzumbaan menijäksi. MIes lähti puoli seiskan aikaan salille ja minä painuin pimennysverhojen pimentämään huoneeseen tuskailemaan pääni kanssa. Sainkin unen päästä kiinni ja puoli yhdeksältä uskalsin jo nousta sngystä ylös. Laitoin kahvit tipumaan ja menin suihkuun. MIgreeni jäyti päätä yhä kovemmin. Jossakin vaiheessa päähän sattui niin kovaan että tuli oksennus ja se oli oikeastaan minulle helpotus, yleensä sen jälkeen alkaa aina olo parantumaan ja niin kävi nytkin. suihkun jälkeen keittelin kahvit ja pikkuhiljaa niitä kiskoin kitusiini, vuoroin kahvia ja vuoroin vettä. Vaikka päätä jäytikin vielä niin olo oli sillä tavalla jo ihan ok että uskalsin olla tolpillani ja uskalsin lähetä jo aiemmin suunnitellulle rantaretkelle. Pappa oli luvannut tuoda tytöt sinne rannalle. Läksimme ajelemaan kotoa puoli yhdeltätoista ja yhdentoista maissa olimme perillä.  Samantien kun pääsimme rantaan pulahdimme miehen kanssa uimaan ja loputkin päänsäryt ja huonot olot (jotka oli jo matkalla hieman heikentyneet) jäi järven pohjaan.... Ihan hurjan lämpöistä vettä ja järvi oli niin kirkas että vaikka vettä oli joissakin kohdissa yli kolme metriä näki pohjaan silti aivan selkeästi. 

Meitä oli taas isompi porukka, meidän vakiolauma,  puuhastelemassa kanssamme, 11 lasta ja viisi aikuista.  Päivän aikana uida puljasimme, nautimme auringosta, saunoimme, teimme ruokaa, keräsimme mustikoita (lapset keräsi siis), ja nautimme vaan olostamme. Lapset hyppi laiturilta ja pääsivät polkuveneen kyytiin. Välillä juotiin kahvia ja herkuteltiin pipareilla ja sitten taas uitiin. Aika meni kuin siivillä jo aivan liian aikaisin näytti kello jo ilta seitsemää ja siinä vaiheessa oli pakko lähteä kohti kotia. Tytöt olivat väsynyitä ja kotimatka meni hihitellessä ja kotona väsy purkautui itkuna. Tai minikäpiö ei paljoa itkenyt, tyttö simahti kun pesin hänen hampaitaan. Vanhin itki kun oli ollut niiiiiiin kivaa ja keskimmäinen taas itki koska oli epäreilua että piti lähteä kotiin vaikka häntä ei yhtään väsyttänyt.  Minuutti valojen sammutuksesta oli lastenhuoneet TÄYSIN hiljaiset. 

AIVAN LOISTOPÄIVÄ TÄNÄÄN ja eilinenkin lapsivapaakin tietty omalla tavallaan  mutta kyllä täytyy sanoa että nyt on maanantai ja keskiviikko ainakin nautittu lomasta täysin siemauksin... parempia lomapäiviä on edes vaikea toivoa, aurinkoa ja ihania ystäviä !

Parhaat ystävykset  :