Aika monta päivää on vilistänyt sitten viime päivityksen. Tapahtumia ei kuitenkaan hurjasti sillä aikaa ole ollut joten ei hätää. Ihan peruseloa ja oloa kaiketi. Töitä , uimahallia, tanssia, zumbaa ja hieman mejäilyä sekä veljen pojan syntyäpäivät.

Perjantaina alkoi aamu sairaanhoitajan juttusilla. Verikokeiden arvot oli ihan jees. KOlesteroli oli tosin korkea mutta siiinäkin hienoista laskua verrattuna prin vuoden takaisiin kokeisiin. Sukuvika tuo kolesteroli, ei kai siinä hirvittävästi voi muuta sanoa. Sokerit ja rauta arvot oli kohdillaan ja rauta jopa hyvä... minulla ei ikinä ole ollut tuolliaisia rauta arvoja (135). WHOU!!!  

Verenpaineet sitten... noh eihän siinä muu auta sanoa kuin että ihan päin pyllyähän ne on. Sairaanhoitajan paras (matalin) mittaus oli 159/115 tai jotain sinne päin. Nyt kotoa seuraillaan viikon verran ja sitten arvot sairaanhoitajalle ja hän sitten laittaa niitä eteenpäin lääkärille. Täytyy sanoa että kyllähä minä tiesin että noi paineet on mun ongelma mutta yli sada ala paineita en kyllä uskonut näkeväni mutta niin vain kävi.

Kotimittauksissa ei luvut ole juurikaan muuttuut. Makuulla ollessa saattaa päästä alle sadan mutta ei paljoa muuten. Tai joo tuossa perjantaina tuli semmoin "Uupumus" , käytän tilasta sanaa uupumus koska niitä tulee silloin tälläin ja nyt tarkemmin ajateltuna viime flunssa jälkeen näitä on ollut enemän eli semmoisen pari kolme viikkoa. Uupumus on sellaista että miettii kaupan karkki hyllyllä että jaksaako autoon asti ja autossa sitten miettii että ottaako unet ennen kuin ajaa kotiin vai saako jostakin voimaa painaa sitä kaasu poljinta kotiin asti. SE on siis uupumus.. Ja esim perjantaina kesken mukavan tyttöjen kanssa vietetyn kauppareissun tuommoinen uupus tuli. Kun sitten kuitenkin pääsin kaupasta kotiin, jätin tytöt ulkoilemaan ja rösähdin keittön pöydän ääreen lojumaan ja keräämään voimia niin ajattelin että mittaanpa paineet nyt. Odotin että uupumus johtuisi korkeista paineista mutta vielä mitä. Siinä pöydällä maatessani mittasin paineet kolmeen kertaan ja koko ajan oli vaan parempi eli siis matalampi tulos. Matalimmillaan taisi ala paine olla alle 70 ja tätä ei ole tapahtunut sitten raskausaikojeni (raskaana paineet on aina minulla ollut hyvät). Samoin syke joka yleensä on minulla tuolla 70 hujakoilla laski paineiden kanssa tuonne 50 tienoille. Hetken pelästyin mutta toisaalta ... onhan se kiva edes joku saada mittarista hyviä lukemia vaikka olo olikin väsynyt ja uupunut.  Kun hetken siinä istuin ja tuskailin, alkoi olo helpottaa. Laitelin kauppakamat kaappeihin ja tein lapsille ruokaa. Ruuan laiton jälkeen olo oli jo normaali ja kun mittasin paineet oli se taas siellä minulle "normaalissa" eli tuolla 159/100. Eli aiheuttaisiko tuo heittely nyt sitten tuon uupumisen tunteen... en tiedä mutta kaipa se on tunnustetava että ihan tuolaisilla paineilla ei ehkä ole syytä jatkaa ja se on kaiketi kerättävä itsensä ja mentävä sinne lääkäriin.. vaikkakin näin lievästi lääkärikammoisena voin veikata että jos se lääkäri erehtyy paineet mittaamaan niin ne näyttää varmaan kolmea sataa... mie en meinaan oikein tykkää lääkäreistä, en etenkään silloin kun ne tutkii minua. 

 

No mutta sitten tärkeämpiin asioihin eli muihin viikonloppu puuhiin. Lauantaina aamusta Mejäiltiin koko porukalla. Alunperinhän minulla oli tarkoitus lähteä perjantaina viettämään iltaa kavereiden kanssa mutta täytynee sanoa että ei minulla kyllä olisi ollut energiaakaan ja lauantai aamuinen ulkoilu kyllä tuntui paljon kivemmalta tuolla tavalla "Ei rapulassa". Mutta Mejäilyä siis aamupäivällä. SItten käväistiin syömässä ja suunnattiin tyttöjen serkun 9-v syntäreille. Herkkuja oli jos jonkinmoista, harmi vaaan että just syötin eli ei oikein maistunut ihanat herkkut. Synttäreiden jälkeen hieman ulkoilua. Minikääpiön pyöräilyä treenailtiin ja se onkin alkanut sujua aika hyvin, vielä jos motiaationa on sauna limskat siwasta niin voi sanoa että tyttö polkee kuin tuulispää. 

Iltasella sitten saunottiin, syötiin herkkuja ja katseltiin telkkaria tyttö voimin. Mies lähti istumaan iltaa kaverinsa kanssa.

Sunnuntain auna sitten leikkeijä ja sillä aikaa kn isot vahti siskoaan minä käväisin lenkillä. Täytyy sanoa ja ihmetellä kuinka hienosti nuo kaksi siis Tessa ja Panu sopii yhteen. Lenkilläkään ei minkäänlaisia ongelmia, ei vetämistä eikä ärinöitä.

Aamupäivällä oli sitten isojen zumba ja piiiitkästä aikaa pääsin minä ja tytöt näkemään kavereita. Voi että voikin tulla ikävä kun ei ole viikkoon päässyt kuulumisia päivittämään.Kukkiakin sain ihanaiselta ystävältä ,  Mutta siis lasten zumbaa, syömistä ja minikääpiön ja wambbasen tanssi ja sitten uimaan. UImassa oli taas mukavaa vaikkakin aika paljon porukkaa noin sunnuntai iltapäiväksi. KOtona sitten tytöt alkoi leikkiä naapurin kanssa petshopeilla ja minä luin kirjaa. Iltasella sitten tytöt jäivät katsomaan tanssi ohjelmaa ja minä läksin käymään vielä zumbassa.  Oikein mukava sunnuntai taasen.

 

Nyt se on taas maananantai. Aamulla heitän minikääpiön kerhoon ja painun töihin. MUmmo hakee kääpiön kerhoilemasta sitten ja tulee tänne tyttösten kanssa.Saapi nähdä mitä Aapo koiruus Panusta tykkää, kauheasti kun he eivät ole vielä päässeet näkemään.  Eli tänään sitten (jos mummo ottaa Aapon mukaan) on täällä kolme kirjavaa covkeria pyörimässä ja hyörimässä.