Vihdoin tänään sain vastauksen sairaanhoitajalta, eli siis viime viikolla keskiviikkona minun oli määrä mailata sairaanhoitajalle kotimittauksin saadut verenpaine arvot, näin teinkin ja jäin odottelemaan vastausta.

Vastausta ei kuitenkaan kuulunut viime viikolla ei maanantaina eikä vielä tiistainakaan. Maanantaina aloitin jonottamisen terveyskeskukseen ainakin tuhat kertaa mutta aina oli seitsemän tms puhelua jonossa ja vaikka siellä onkin systeemi että he soittaa takaisin jos niin haluaa mutta eihän tuollaisessa työssä missä minä olen voi semmoista hyödyntää, koska mitä luultavammin kuitenkin olisi asiakas juuri silloin kun he takaisin soittaisivat... No joka tapauksessa. Tiistaina pääsin jonoista läpi (ja nyt väli huomautuksena niille jotka luulee että minä vaan hoen että  "joo joo  mutkun..."että yritystä saada hoitaja/lääkäri on ollut mutta aina se ei vaan ole niin helppoa.)  ja sain jonkun hoitajan langan päähän. Omahoitajani oli jo poistunut mutta tämä hoitaja jätti viestiä "oma" hoitajalle että odottelen yhteydenottoa. Tänään sitten tuli maililla lääkäriaika, paineet on turhan koholla ja niitä on ainakin syytä näyttää lekurille, tuleepahan samalla migreenilääke resepti uusittua... Tai tulee jos tulee..... yleensä ottaen en todellakaan ole rasisti mutta nyt hieman jännittää että tarvitseeko tulkkia mukaan... on meinaan nimestä päätellen itänaapurimme ja mitä on "kauhutarinoita" kuullut niin aina ei oikein ole potilas ja lääkäripäässyt samaan kieleen sisälle . No mutta nyt se on siis varattu ja parin viikonpäästä on siis aika, saas nähdä tuleeko miusta Suomen nuorin vanhus, verenpainelääkkeet takataskussa kohti rollaattoria  

 Vielä jaksaa naurattaa, päivää ennen lääkäriä luultavasti rukoilen maanjäristystä joka söisi minut tai ainakin koko tk:n maansisään. Minä ehkä lievästi sanoen "en pidä" lääkäreistä. Ja semmoinen joka ei tuota käsitä ei ikinä ymmärrä että tulen näkemään painajaisia tuosta käynnistä joka ikinen yö siihen tapaamiseen asti , tulen olemaan itkuinen ja paniikissa ja ahdistunut ja erinoten suuttunut itselleni   kun en vaan voi muuta kuin tuntea lähestyvää kauhua siitä kun se lääkärin ovi pitää avata ja potilaana olen minä itse. En voi olla se rohkaisija joka toisen kädestä pitää kiinni, silittää päätä ja sanoo että kaikki menee hyvin... Se olen vaan minä ja se prkleen huone, joka saa hengityksen salpaantumaan ja puhekyvyn häviämään,  minä puoli halvaantuneena pelosta ja lääkäri.....HUOH!!!   Tulee rankka pari viikkoa.....

Ja toivon, minä vaan nyt toivon että kukaan ei kommentoi että "voi voi eihän niissä mitään pelättävää niissä lääkäreissä ole!"... jooo-o mie tiedän sen mutta.... no sanottaisiko tähän sitten vaikka SE: " joo joo mutkun mutkun...  " jos pelottaa ja ahdistaa ja hiostuttaa ja kylmähiki valuu jo pelkästä ajatuksesta niin sitten se valuu, minä en voi sille minkään, jotkut pelkää hämähäkkejä ja minä pelkään lääkäreitä, pelkään antaa jollekkin muulle jotain itsestäni, pelkään menettä hallinnan pelkään että kaikki mitä siellä sanon kääntyy minua vastaan, siltä minusta tuntuu aina kun astun lääkärin ovesta sisään, siis että  joku yrittää ottaa minusta jotain jota en halua antaa, joku kyselee liikaa ja haluaa ymmärtää tahallaan väärin tai että joku koskee liian kovaan, lääkäreihin liittyy aina suurta kipua, joko henkistä tai fyysistä ...... en oikeasti halua sinne mennä mutta menen kuitenkin... Hermoilen, itken, näen painajaisia, menen lääkäriin ja sen jälkeen toivon että sinne ei tarvitse ihan äkkiä mennä.... "Joo joo mutkun mutkun...."  Tiedän että kukaan ei ymmärrä mitä tunnen mutta yritimpä nyt kuitenkin selittää.... Minä en pidä lääkäreistä!

Mutta jotain iloista nyt kuitenkin tähänkin päivitykseen. Minulla on sitten mainioita mukuloita.  Tänään menin töihin vasta yhdeksi. Aamun vietin ihan kotosalla. Emmi ja Tomi kävi piipahtamassa mutta muuten käytännössä makasin minikääpiön sängyllä ja katselin kuinka hän leikki. Aika monta heppatanssia ja aika monet prinseesa juhlat tuli nähty ja juuri ennen kuin minä lähdin töihin kiipesi minikääpiö kainalooni ja sanoi että " Äiti, ihan tosi kiva kun sie katsot kun mie leikin..."  Isot tytöt menivät iltapäivällä seurakunnantyttöjen puuhakerhoon joten näin heitä vasta puoli seitsemän jälkeen. Syötiin iltapalaksi hedelmäsalaattia ja kuuntelin tyttöjen jorinoita. Aika kiinnihän nuo kaksi tuntuu vieläkin, vaikka eri luokilla ovatkin, toisissaan olevan, päivän parhaimmaksi uutiseksi tyttöjen puheissa nousi meinaan se että he pääsivät SAMAAN RYHMÄÄN seurakunnan kerhossa. Iso ryhmä oli jaettu kahtia ja mikään ei ollut tänään suurempaa iloa tytöille aiheuttanut kuin se että sisko pääsi samaan ryhmään. Ihanat kiinni kasvaneet isot pikkuiset  .

Tänään töissä katselin josko löytäisin  jonkun sopivan raon mennä tyttöjen kanssa risteilylle, shoppailua, syömistä ja leikkipaikkaa, se olisi ehkä syksyn ihan paras juttu ikinä, Tukholmaa hieman ajattelin mutta kaksi yötä on ehkä himpun vaikea järjestää (tai siihen ainakin kuluisi lomapäiviä )  mutta Tallinnaan nyt ainakin... kunhan sais sen matkan nyt vaan varattua... niinhän se menee Suutarin lapsella ei ole kenkiä eikä matkatoimiston tätin lapsilla matkoja...   Loppu viikosta täytyy lyödä päivä lukkoon. Siitä tulee paras reissu ikinä, Taxfree karkit, minä  ja sokerihumalaiset lapset  !!