Eilinen oli rankka päivä. Tiesin jo aamulla että se tulee sitä olemaan mutta jotenkin en tajunnutkaan kuinka tiukille se voi tosiaan ottaakkaan. Rankka päivä lääkärikammoiselle.

Aamu alkoi päänsäryllä. Ihan helvetinmoinen päänsärky. Heitin napin naamaan ja sinnittelin. Töissä istuskelin ja onneksi oli rauhallinen aamu.  Varttia vaille yksi hyppäsin autoon ja ajoin terveyskeskukseen. Auto parkkiin ja muutama hengen veto parkkipaikalla, nyt sitä mennään... Ja mentiinkin. Pääsin sisälle ja pääsin ilmottautumaan ja sain sanottua että pelkään lääkäreitä. Hoitaja ei sanonut siihen oikein mitään. "Jaa,no toi lääkäri on ihan mukava..." Taisi olla mitä se sanoi.

Ilmottautumisen jälkeen jalat ve suoraan ovelle ja takaisin parkkipaikalle.  Hengitin, yritin rauhoittua ja pääsin kuin pääsinkin sisään takaisin mutta sitten se löi päälle. Kauhea pelko josta en tiennyt miten olisin päässyt yli. Kävin vessassa oksentamassa, kädet tärisi ja tuntui että kohta menee taju. Kaivoin puhelimen taskusta ja totsin että nyt jos en soita niii en pysty olla täällä. Soitto ja apua oli onneksi lähellä. "En pysty mennä tuonne.... en oikeasti pysty..." totesin puhelimeen. Kymmenen minuuttia ja isäni oli vierelläni. Istuin penkillä ja keskityin pysymään tajuissani, tiesin että jotain on vialla mutta ihan oikeasti en pystynyt menemään sinne yksin. Olin kirjoittanut lapulle kaikki paineeni ja päänsärkyni ja olin listanut milloin särkee koviten jne ajattelin että olisin päässyt sinne sisälle ja tyrkännyt lapun lääkärin kouraan mutta nyt en pässyt edes sisälle asti yksin... Olin vihainen ja pettynyt itseni mutta en voinut sille mitään.  Olo oli ihan kaamea ja vaikka järki sanoi että eihän tässä mitään hätää ole niin silti en pystynyt rauhoittua kädet tärisi ja välillä oli pakko käydä oksentamassa. Olin hädissäni ja pettynyt itseeni, Tuntui että happi loppuu.

Lopulta lääkäri kutsui minut sisään. Sydän jätti löynnin välistä. Pääsin sisään ja oikeasti jouduin tekemään töitä pitääkseni itseni tuolilla. Teki mieli paeta , juosta kotiin ja kaivautua pieneen sykkyrään, ottaa lapset oikein lähelle ja unohtaa kaikki.  Lopulta.... ikuisuuksia tuntuvan ajan jälkeen pääsin ulos huoneesta ja jos olin luullut että minulla aiemmin oli kova päänsärky niin olin väärässä. Paniikki väistyi ja tilalle tuli niin kauhea pääsärky että en muista milloin tuollaista olisi viimeksi ollut. Hammasta purren menin kuitenkin takaisin töihin ja onneksi, onneksi oli hiljainen päivä.

Kun kello tuli viisi pääsin kotiin ja ensimmäinen ajatus oli kuuma suihku. Lasten näkeminen kuitenkin virkisti sen verran että jaksoin lähteä kauppaan. Kauppa reissun jälkeen olin niin puhki, siis ihan oikeasti puhki että en jaksanut muuta kuin rojahtaa sohvalle, potemaan päätäni. Mies antoi lapsille iltapalaa ja lähti salille ja me tytöt sitten tuijotetiin telkkaria ihan likistyksin. Tuli tarpeeseen tuo hali ilta. Rankka päivä sai kuitenkin  siis ihan mukavan päätöksen, kolmen pienen prinsessan esitellessään tanssejaan ja höpötellessään hassuja juttujaan. Selvisin hengissä sieltä lääkäristä, se oli oikeastaan ainut ajatus joka minulla oli sen jälkeen kun lapset kävi nukkumaan... JEI!!! Mie selvisin, en ehkä ihan niin kuin tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan mutta selvisin kuitenkin. MIe selvisin, pikku hiljaa pahin päänsärkykin alkoi hävitä. Mie selvisin...

NIin ja jos joku miettii nyt sitä että mitä se lääkäri sitten sanoi niin ei se nyt oikein kai mitään sanonut. Sydän filmissä pitää käväistä ja sitten se soittelee ensi viikolla minulle päin. Jotain lääkettä joka alentaisi verenpainetta ja estäisi migreeni vissiin kai ehkä kokeillaan mutta siis , no nyt siellä on käyty. Viisaammat päättää mitä seuraavaksi.

 

Ja jottei koko blogi menisi minun asioiden ja kammojeni puimiseen niin sanottakoot etä lapsilla on nyt tosiaan syysloma ja eilisen päivän he olivat viettäneet mummon kanssa. Ilmeisesti kivaa oli ollut koska hymyssä suin oli iltasella joka iikka. Tänään mies menee iltavuoroon ja mummo, veljeni ja hänen lapset tulee tänne iltapäivällä. Eli tänään on ohjelmassa menoa ja meininkiä, siis ainakin kotijoukoilla, mie menen töihin vielä tänään ja huomenna. Torstaina sitten lähdetään tytösten kanssa sinne risteilylle... JEEEEEEEIIIIII!!!!!!