Pienoinen shokki... Eilen illalla mies mainitsi että oli saanut tietää että tytöillä on tunnukset virtuaalimaailma moviestariin. Illalla se ei oikein vielä mennyt tajuntaan mutta yöllä sitten havahduin oikein kunnolla... siis minun pienet tyttöset... Ihan kauhea tunne, kaikenlaiset pelot oikein vilisi silmissä.

Aamulla kyselin enemmän tuosta paikasta ja sain kuulla että siellä voi jutella kaikkien kanssa ja pyytää uusia ystäviä. Kylmähiki valui pitkin selkää... Meillä ei todellakaan ollut käyty vielä keskustelua virtuaalimaailman vaaroista, minulle ei tullut mieleenikään että tytöt tuollaisilla sivustoilla ovat käyneet. Minun kotona olo aikana kun en heidän anna koneella olla juurikaan ja olen todellakin luullut että ovat vielä "pikku kakkostasolla". 

Aamulla ehdin jutella tyttöjen kanssa vain ja ainoastaan pikaisesti. Sanoin että asiasta puhutaan illalla.... ja VAKAVASTI!!! Vanhin pelästyi, eniten kai pelkäsi sitä kun oli jäänyt kiinni koneella olosta. ITse kiehuin raivosta kun enkä osannut oikein kohdistaa huoltani sanoihin vaan juoksin töihin karkuun.

Iltasella jumpan jälkeen sitten tytöt näytti paikan ja näytti mitä he siellä tekivät. Pääasiassa kilttiä menoahan siellä oli mutta sanat chat ja kavereiksi pyytäminen jne saa minulle nousemaan niskakarvat pystyyn.  Kysyin että millä perusteella tytöt on kavereita ottaneet ja ei kuulemma millään erikoisella, jos joku on pyytänyt niin sitten ollaan kavereita. APUA, joidenkin mielestä ehkä ylireagoin mutta inhottaa ajatella että joku joka sanoo olevansa Liisa 7 v on meidän tytön kaverina vaikka oikeasti ei tiedä onko se oikeassa elämässä Pekka 35 v ja tahtooko se vaan pelata ja riittääkö sille tulevaisuudessakin eri vaatekokonaisuuksien esittely "kaupassa" vaiko urkkiiko hän tytöiltä tietoja ja käyttää heitä vastaan. yöks, pelkkä ajatuskin saa ajattelemaan että tytöt pitää teipata sohvaan eikä ikinä päästää mihinkään, ei sinne virtuaali maailmaan eikä sinne todelliseenkaan.

Mutta tytöt oli selvästikin innoissaan paikasta ja pääasiassa he siis sovittelivat erilaisia asuja "kaupassa" ja leikkivät "koulun pihalla". Pikkuisen urtsimalla kyseltiin miehen kanssa tytöiltä kysymyksiä ja haluttiin saada selville miten he toimivat jos joku kysyy jotain tai jos näkee jotain epämiellyttävää. Kysymyksiä he eivät olleet osaksi saaneet (onneksi) mutta keskimmäinen kertoi nähneensä pelottavan videon jonka oli sitten laittanut pois kun ei ollut halunnut katsoa, fiksu tyttö!

Kun oltiin miehen kanssa tutustuttu tarpeeksi tuohon "maailmaan" mentiin tyttöjen kanssa saunaan ja käytiin hyvin tarkkaan läpi sitä mitä siellä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä käytiin läpi se että jos joku sanoo olevansa jotain niin se voikin olla ihan jotain muuta. Kerrottiin että vaikka yleensä ottaen maailmassa on ihania ja kilttejä ihmisiä niin mukaan mahtuu aina niitä ei niin mukavia. Ja se jos virtuaalihahmon nimi on "kivakisu" ei vielä kerro sitä että profiilin takaa löytyy kivaihminen. Kenenkään kanssa ei saa sopia tapaamista ja kenenkään mukaan ei saaa lähteä ja jos vastaan tulee ihan mitä vaan mikä tuntuu oudolta tai yhtään mietityttää niin siitä PITÄÄ kertoa äidille tai isille. Samalla sovittiin että mihinkään tuommoisiin paikkoihin ei koneella mennä jos äiti tai isi ei ole kotona. Eli sinne ei mennä edes jos lapsenvahtina on joku muu. Ja tein hyvinkin selväksi sen että jos sinne menee ilman meitä niin  rangaistus tuosta sääntörikkomuksesta ei ole mikään ihan pieni. Ylipäänsä yksin kotona ollessa koneeseen EI KOSKETA ja jos lapsenvahtina on joku muu kuin mies tai minä niin tuonne ei mennä, silloin sallittuja sivuja on pikku kakkonen tai opit mutta ei siis missään nimessä mikään minne pitää kirjautua. Paljon tuli tosiaan tyttöjen kanssa aiheessta nyt puhuttua ja varmasti huomenna kysymyksiä satelee lisää, keskimmäinen etenkin tuntui olevan mietteliäs jutteluiden jälkeen, hän itseasiassa on kai vanhimmalle tuon paikan kertonut ja näyttänyt. 

MInä en todellakaan pidä internettiä huonona juttuna, siis uskon että meidän lapset oppii sitä käyttämään hyödykseen ja saa siitä irti enemmän kuin minä ikinä tulen siitä saamaan mutta jotenkin pelästytti ja ahdistutti kun tajusi että on auttamattomasti myöhässä. Virtuaali elämän pelisäännöt olisi pitänyt käydä läpi jo ainakin puoli vuotta sitten....

Nyt täytyy sanoa että onneksi minulla oli työpäivä aikaa kiehua töissä ja kasata ajatuksia ennen kuin asia lasten kanssa käsiteltiin. Aamulla olisin ollut ehkä hieman liian tunnepitoinen ja asia olisi varmasti päätynyt taisteluun. Aamulla meillä ei edes oikein miehen kanssakaan ollut samat sävelet sen suhteen että miten asia ilmaistaan. MInä olin kauhuissani ja mies ei oikein tajunnut että mikä minua ahdistaa, toki hänkin heti sanoi tytöille että asia pitää katsoa läpi yhdessä. Nyt iltasella  me molemmat aikuiset pysyi koko keskustelun rauhallisena ja lasten kysymyksiin vastailtiin parhaan taitomme mukaan, liioittelematta mutta asiota kuitenkaan kauheasti kaunistelematta. Syyttämättä lapsia kerrottiin heille miksi jotakin ei haluta tehtävän ja itse lupasin että yritän ehtiä enemmän heidän kanssaan nettiin tutustua. Itse kun olen aika paljon ruutuaikaa vastaan ja helposti on tullut aina sanottua että "kone kiinni ja pihalle". Vaikka itse en tuosta lasten  netissä roikkumisesta kauheasti tykkää niin lupasin että voitaisiin yhdessä joku sadepäivä  katsella mitä sieltä löytyy ja mistä voisi tietää sen että jonnekkin ei kannata mennä, onneksi netti on pullollaan  vinkkejä meille vanhemmille lasten netin käytöstä, olinhan minäkin niitä aiemminkin nähnyt mutta en osannut kuvitellakkaan että ne koskevat jo meidän tyttöjä.   auttamattomasti myöhässä, auttamattomasti myöhässä....