Jotkut päivät vaan on luotuja menemään päin persusta... Tämä oli yksi niistä!!!

Aamu alkoi itseasiassa ihan ok.  Tosin miehen kanssa tuli sanomista jostakin aivan pienestä jutusta ja päivästä olisi voinut tulla vielä ärsyttävämpi ellei 3 v minikääpiö olisi saanut meitä molempia miehen kanssa nauramaan esittämällä tunteella Chisun Sabotage biisiä. Suurella tunteella youtuben tahtiin tyttö lauloi kuinka " Kipu korvaa ystävää ja kuinka nuollaan haavoja"    NO mutta joka tapauksessa Keskimmäinen kouluun ja minä lähdin viettämään vapaapäivään avoimeen kerhoon minikääpiön kanssa. Kerhoilu oli ihan jees ja hieroja, jolla kävin näyttämässä niskaani avoimen aikana kun Taru ihanainen lupasi paimentaa minikääpiötä sen aikaa,  oli enemmän kuin ihan jees. Ja vielä vanhimman vanhempainain varttikin oli ihan jees. (siitä  lisää vaikka huomenna jos olisi enemmän energiaa)) mutta sen jälkeen ei oikein mikään olekkaan ollut enään jees. 

Iltapäivä johon sisältyi uimista , isojen tyttökerhoa ja minun zumbaa, täytyi väliajoilla riitelystä ja tunteiden räiskymisestä milloin yhden milloin toisen kohdalla.

Ensin eli ennen tyttökerhoa otin minä yhteen vanhimman kanssa. Kaksi jäärää kun on napit vastakkain niin seurauksena on sota, huutoa ja mökötystä.   Vanhimman kanssa saatiin sovittua, aika pieneen kippuraan osaa muuten kookas 8 v kääriytyä kun oli sovinnon aika. Selväksi tehtiin myös että riidellä voi ja saa, tunteet saa ja pitää näyttää, halit ja pusut ja muistutus että äidin syliin saa tulla vaikka olisi kuinka iso... Aikuisenakin vielä  on lupa rutistaa ja tulla kipparaan sylittelemään, äitien sylit on ihan sitä varten suunniteltuja.   

Mutta riidat ei siis loppuneet tähän. Kun olin suihkussa zumban jälkeen lievää pahoinvointia jo valmiiksi tuntien (olisiko noi lääkkeet syynä siihen) kiitin luojaani kolmikerroksisesta talosta. Kellarissa suihkun äänet peitti sen verran yläkerrasta kantautuvasta riitelystä että hyvällä mielikuvituksella saikin kuviteltua että se on vaan veden kohinaa joka siellä ulvoo, kiljuu, kirkuu, itkee ja huutaa... HUOH!! MIes selvitti kuitenkin tuon riidan, tällä kertaa oli isojen tyttöjen tunteen vastakkain ja sota oli melkoinen, ainakin noin äänellisesti.

Vielä ennen iltapalaa kiljui MInikääpiö koska HÄN TARVITSEE KAIKKI MAGNEETIT, neljästä magneetista olisi hänen mielestäään kuulunut HÄNELLE KAIKKI ja muille ei mitään. Ei auttanut vaikka isot olivat jo sopineet (joskus ne osaa yllättää)  että minikääpiö saa kaksi kun on pieni ja isot tytöt ottaa molemmat yhden. MInikääpiö kiljui kuin hinaaja mutta itseasiassa yllättävän nopeasti lopetti kun tajusi että ei saa periksi. Tyttö tyytyi siis kahteen magneettihemmoon ja hyvä että tyytyi koska pinnani alkoi olla jo katkeamis pisteessa ja kohta olisin ottanut niistä ne molemmat ja aikuiseen tapaan sullonut ne roskikseen ja vielä hyppinyt niiden päällä.

 No tuon magneettihemmo kriisin selvittyä päästiin  iltapalalle. Iltapala sujui ilman sotia, tosin minä istuin keittiön lattialla koska olo oli (ja on vieläkin ) vetämätön, nyt on parina kertana ollut zumban jälkeen niin tappokurja olo että ei tässä kohta enään uskalla liikkuakaan. Mutta joka tapauksessa iltapalan jälkeen oli sitten seuraavan kriisin vuoro. Keskimmäinen onnistui jotenkin jättämään jalkansa wc-korokkeen alle samalla hetkellä kun minikääpiö nousi sille seisomaan... älkää edes kysykö miten se edes onnistuu, minä en tiedä!!!! No siitähän seurasi kauhea huuto ja kirkuminen, kiljuntaa ja itkua. Jonkin aikaa tappelua kuunneltuani napsahti minulta se viimeinenkin varapäre poikki ja riitahan siinä sitten taas tuli. Tällä kertaa kymmenen minuuttia huudettiin sitten minä ja keskimmäinen. Tyttö huutaa että " Äiti sie olet TYHMÄ..." ja minä en oikein enään edes muista mitä minä kiljuin. Toivoin vain että pääsisin nukkumaan. Olo oli kurja ja mieli oli matala. Kymmenen minuutin päästä sovittiin riita keskimmäisen kanssa ja myönsin että vika oli täysin minussa, pinna napsahti poikki ihan liian aikaisin ja eihän minun fyysinen kurja olo ole kenenkään vika ja kaikkein vähiten lasten joten halit, pusut ja anteeksi pyynnöt sillekkin tytölle ja sitten nukkumaan. Tai vanhin luki vielä hetken kirjaa siskoilleen ja sitten tytöt kävi nukkumaan. Keskimmäinen kuiskasi vielä iltapusua antaessani että " äiti, et sie oo oikeesti yhtään tyhmä..." SE lämmitti mieltä. 

 

Mutta sellainen päivä meillä tänään.... aina ei ole ihan luxusta mutta silti en vaihtaisi tätäkään vapaapäivää mihinkään, tosin jos jollakin on kaapissa lojumassa turhia varapäreitä niin niitä otan vastaan mielelläni. 

Nyt sohvalle "kuolemaan", olo on tosiaan "ihan pa**a", palelee ja heikottaa , toivottavasti huomenna olisi jo paremmin.