Kyllähän se on ihan selkeä juttu aina ollut että tykkään lapsista ja rakastan vauvoja jne mutta omalle kohdalle tuo ajatus on tuntunut TODELLA KAUKAISELTA. Mutta nyt on pikku hiljaa alkanut kaveripiiriin syntymään vauvoja, vanhat luokkakaverit saa vauvoja, miehen työkaveri sai juuri vauvan, tuttaville syntyy kolmansia tai neljänsiä vauvoja jopa koiran kasvattaja sai tuossa vauvan. MIstä noita vauvoja oikein tulee!!!!!!!
Olin jo ihan varma että nuo pienet viekkaat otukset ei enään saa minun vanhaa mieltä vauvakuume asentoon mutta niin vaan on käynyt. Sunnuntaisissa ristiäisissä vauva tuntui niin kuuluvan tuohon käsivarrelle ja eilisessä jumppakerhossa kun "jumppailin" kummipoika sylissä niin tuntui jotenkin luontevalta, kuin siinä käsivarsilla tulisi olla joku. . Pelottava ajatus tuo vauvakuume, tietenkään ei meille enään voi lapsia enempää tulla, eihän me mahduttaisi taloomme, autosta puhumattakaan, nyt pääsee jo niin helpolta että oliis ihan hullun hommaan aloittaa alusta mutta silti... jossakin tuolla sydämen sopukoissa on ajatus pienestä nyytistä, pienestä kääröstä joka ansaitsisi kaiken hellyyden ja rakkauden jota meiden perhe pystyisi antamaan.....
Mutta koska kaikkea mitä haluaa ei voi saada niin onneksi minulla on noita ihania laina vauvoja joista aion ottaa kaiken lämmön ja hellyyden irti. Yksi niistä ja ihanin kummipoikani Casper jota eilen sain (=vähän niinkon omin lupineni otin sen sieltä kaukalosta) kanniskella, helliä ja suukotella urheilukoulussa. Ihan takuulla ainakin meidän urheilukoulun nuorin tyyppi joka osallistui viivajuoksuun (kummitätsyn pienoisella avustuksella).
Ihana pikkumies! 
Tänään on aurinkoinen päivä. ja minun VAPAA PÄIVÄ, IHANAA. Mikään ei ole niin ihanaa kuin nähdä minikääpiön ilme kun äsken sanoin hänelle että äiti on kotona koko päivän. Tytön naaamalle levisi maailman suurin hymy ja heti alkoi kauhea pulina ja puhu siitä mitä kaikkea hän näyttää minulle kun mennään ulos, mitä kaikkea hän on oppinut. " Sitten mie näytän kuinka kovaa mie poljen... sitten mie näytän kuinka hienoja kakkuja mie osan tehdä, sitten mie näytän..." Hienoinen omatunnon pistos... taidan todellakin olla liian vähän tuon lapsen kanssa kun hän on jo valmiiksi suunnitellut että mitä hän näyttää äidille kun sillä on joskus aikaa.
Viimeinen keskiviikko vapaa
harmittaa ja ahdistaa jo valmiiksi tuo täyden työajan aloittaminen kun nyt on sitä pari viikkoa kokeillut ja saanut kuvaa siitä kiireestä jonka se tuo niin voi apua sentäs.... mutta kaipa sen sitten kestää, sinnitellään, sinnitellään.vaikka olen kyllä sitä mieltä että 9-17 on ajoissa nukkuvaan käyvien lasten äitin v....aisin työaika muoto... Mutta kaipa siihen sitten tottuu ettei lapsia näe kuin tunnin maks kaksi päivässä ja että mihinkään (neuvoloihin. lääkäreihin vanhempainvartteihin saati sitten omiin virastoaikana hoidettaviin menoihin ei enään onnistu mennä IKINÄ) tai sitten on kaikki yritettävä saada kesäloman ajaksi.... Mutta sinnitellään..... koska ymmärrän hyvin myös sen toisen puolen eli ei tuolla meillä töissä kaiketi yksin pärjää yhtä päivää joka viikko joten pakkohan se on joustaa ja antaa periksi, tarpeeksi hyvää toista osa-aikaista kun ei sinne ole löytynyt.... mutta silti lasken päiviä kesälomaan.
Sinnitellään sinnitellään..... Nyt voisin kertoa siitä mitä tämä jo kahden viikon sinnittely sai aikaan, kuinka itkin käytännössä koko viime lauantain väsymystä, stressiä, huonoa omaatuntua ja huonoa oloa. Kuinka olin ihan varma että en jaksa nousta sängystä tai tuosta keittiön lattialta enään ikinä. Mutta koska nousin kuitenkin, minä sinnittelin niin en viitsi vaivata teitä muita sillä asialla.... Minun täytyy vaan hieman skarpata enemmän, suunnitella ajankäyttö vielä tarkemmin. Hieman pelottaa mitä tästä tulee mutta... sinnitellään, sinnitellään, kesälomaan on työpäiviä enään 56 kappaletta!!!
Mutta nyt ei enempää pilata tätä ihanaa aurinkoista vapaapäivää murehtimiseen. Ulkona paistaa tosiaan aurinko. Keskimmäinen lähti kouluun jo kahdeksaksi. Vanhin menee vasta kymmeneksi. Kohta lähden minikääpiön ja vanhimman kanssa ulkoilemaan. HIeman pihalla jäiden hakkausta jne. Saatetaan lenkillä samalla vanhin kouluun ja sen jälkeen taidetaan lähteä käymään kaverilla ihastelemassa sitä ihanaa Casperia.
Iltapäivällä kun tytöt kotiutuuu koulusta alamme tekemään virpomisoksia, pitääkin muistaa käydä hakemassa höyheniä. Iltasella isot tytöt menee tyttökerhoon ja minä ajattelin käydä zumbassa pitkästä aikaa. Illalla jos vaikka sitten vielä lenkille niin eiköhän sitten ole kaikki mahdollinen mukavuus saatu tästä päivästä irti. 
Kommentit