Voihan argh!!! Kirjoitin pitkän tekstin ja sitten puff läpppäristä loppui akku ja sinne meni teksti sitten... no mutta nopasti jotain raapustan.. ajalla sitten enemmän.

Tällä viikolla alkoi työt taas loman jälkeen. Samalla sekunnilla alkoi kiire. Vaikka lapset lomallansa saakin valvoa hieman pidempään eli yhdeksään niin enpä minä niitä ehdi silti paljoa näkemään, etenkin kun aamu näkemiset jää väliin kun tytöt posottaa unta tuonne kymmeneen asti. NO oli miten oli niin arki on osittain täällä taas. Töissä ei ole onneksi ollut mikään kauhea kiiire vaan töitä on ehtinyt tehdä omaa rauhalliseen tahtiin. Pari ikävämpää hommaa nyt vaan tietty pasahti heti naamariin mutta sisulla mennään. 

Töistä ei sen enempää... töiden jälkeen on rajallisessa ajassa vaan oltu, käyty uimassa, lenkeilty ja leiksailtu. Alku viikon jalat oli ihan ok mutta nyt loppu viikko sitten.... NOT SO OK!!! Eilen meni taas itkuksi kävellessä ja nyt taitaa vatsakin pistää stopin tuolle buranalle.... mutta kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. 

Nyt jos nopeasti muistelisi päivät järjestykseen...

Maanantaina eka työpäivä siis.  Töissä oli kiva pitkästä aikaa kuunnella kuulumisa aikuisrintamalta. Kotona lähdettiin heti kun tulin kotiin uimahalliin, oli muuten kiva uida kun oli tilaa, hallissa oli meidän lisäksi ehkä maks 20 ihmistä. Uitiinkin kauan. UImisen jälkeen kotiin ja lapsille iltapalaa ja tytöt nukkumaan ja itse sohvalle. Ei mennyt kauan kun tajusin nukahtaneeni ja painuin sänkyyn... ei tunnu tosiaan tuo 10 tuntia unta minulle riittävän ilman päiväunia... mutta nyt vaan pitää malttaa iltaisin käydä ajoissa nukkumaan. 

Tiistaina kuten myös maanantaina mies oli aamuvuorossa joten mummo oli tyttöjä hoitamassa töissä olomme ajan.  Aamulla tosin käytin minikääpiön neuvolalääkärissä. Oli oikein mukava nainen ja minikääpiö oli tapansa mukaan yhteistyökykyinen. Lääkärissä kaikki ok , tosin jonkun sivuäänen lääkäri löysi sydämestä ja sitä sitten pitää kontrata kolmenkuukauden päästä. Luultavasti kuitenkin harmiton (vanhimmalla  on sivuääni todettu myös joskus nuorempana)  Tytöillä on ollut kivaa ja he ovat leikkineet taukoamatta niin ulkona kuin sisälläkin. Töiden jälkeen minä hörppäsin kahvit ja leikin hetken minikääpiön kanssa. SItten mies suuntasi leikkikentälle tyttösen kanssa. isot oli jossakin luuraamassa kavereidensa kanssa. KUn mies lähti leiksailemaan lähdin minä zumbaan. Jalat kesti hienosti tosin illalla huusi särkylääkepurkki aika kovaa nimeäni. KUn minä kotiuduin zumbasta lähti mies salille... eli perus settiä siis. Laitoin tytöt nukkumaan ja itsekkin simahdin hyvssä ajoin.

keskiviikkona   jäivät tytöt taas mummon seuraan ja minä töihin. Töissä tuli taas olo kuinka vihaan työpäiviä jotka kestää viiteen... jäi meinaan taas prinsessafutis treenit minun osalta väliin... (voi kun pääsisi jo vaikka neljältä se olisi heti extra tunti lasten kanssa...huoh! ) No oli miten oli niin mies oli tyttöjen kanssa futiksessa ja minä yritin käydä lenkillä.... YRITIN... ei siitä sitten sen enempää. Jalat amputaatiota vaille vajaat! TAHDON UUDET JALAT!!!! Illalla mieskävi juoksemassa 21 km, vaikka totta kai olen ylpeä hänestä ja onnellinen kun hän pystyy juosta niin silti jossakin syvällä sisällä pisti kateuden piikki.. miksi muut pystyy ja mie vaan en... Jos tää mun liikunta alkaa olla tälläistä niin kohta tässä näytetään joulupossolta... ruoka kun kyllä maistu vaikka liikkua ei pystykkään... HUOH!!!

Torstaina töitä ja töiden jälkeen meripäiväparaatia. Hieno kulkue oli ja aika paljon oli tuttuja lapsia kulkueessa mukana. HIenosti meni jokainen. Koska jalat oli monesta buranasta huolimatta kipeät niin että itku meinasi tulla monesti niin ei sitten menty meripäiväilemään muuten kuin tuo kulkue. Kulkueen jälkeen kauppaan ja kotiin nukkumaan. AINA VAAN VÄSYTTÄÄ ENEMMÄN, etenkin nämä päivät kun koskee kovasti niin silloin nukahtelen autossakin kaipa se on tuo kipu joka kuluttaa.  

Nyt on sitten perjantai.. tänään miehellä on vapaa ja pari kaveria tulee lapsineen pannarille. MInä sitten kotiudun joskus viideltä ja toivon että täällä on vielä menoa ja meininkiä kun töistä pääsen. Jalat on edelleen kipeät mutta ainakaan nyt aamulla ei ole joutunut vielä kyyneleitä niiden takia vuodattamaan, ehkäpä ne taas tästä vetreytyy.