Eilinen oli KAMALA päivä. Ihan kamala, eikä vain ainoastaan aamun ja ihan kauhean KOKS käynnin takia (siitä joskus ehkä lisää.. jos vaan ikinä jaksan ajatuksia siitä avata, sanon vaan että kiitän erästä ammattitaitoista hoitajaa joka näki hädän vaikka se hoitaja jolta apua pyysin ei nokkaansa asialle kohottanut, tuon ammattitaitoisen hoitajan takia, selvisin kokeista vain paniikkikohtauksella pari oksentamisen ja paperipussin voimin hänen takia ihan oikeasti pystyin olemaan siellä, kiitos hänelle, vielä on olemassa näköjään niitäkin ketkä tekevät työnsä sydämellä)  vaan pahan päivän kruunuksi joku ikävä ihminen kohautti pientä rauhallista Kotkaamme. Joku paha, paha ihminen oli napannut pienen tytön lievää väkivaltaa käyttäen auton kyytiin, vienyt pois, sitonut ja teljennyt mökkiin.  Koko Kotka tuntui kalpenevan... mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Eilen oli kiireinen työpäivä, kiireinen ja sen lisäksi olin aika poissa tolaltani koko päivän sairaalakäynnin takia. Kaiken kiireen keskellä jossakin vaiheessa satui vilkaisemaan nettilehden lööppiä.... "Kotkassa siepattu lapsi"...HÄH!!! Olin ihan pihalla. Nopeasti asiaa luettuani huomasin että ihan tuosta naapuri kylältä oli tosiaan siepattu 8 vuotias tyttö ja tyttö oli yhä kateissa. Kauhea kylmä kuristi kurkkua. Oli pakko saada tietää missä omat lapset on. Vanhin oli kotona minikääpiön ja miehen kanssa mutta keskimmäisen jonka sain puhelimen päähän oli kävelemässä yksin kohti kotia, matkaa kotiin oli vielä reilu kilometri... minua ahdisti.. kylmäsi ja tuntui pahalta. Tyttö höpisi puhelimessa iloisesti mutta itse mietin vaan kuinka pääsen hänen luokseen kuinka saan hänet turvaan. Mielessäni näin jo kaappaajan pakettiauton vaanimassa tyttöä.  Juteltiin puhelimessa kuitenkin aika pitkään ja tyttö oli jo melkein kotona kun puhelu loppui, huokasin helpotuksesta ja soitin miehelle. " Meidän likat ei liiku tänään ulkona, ei ennen kuin se hullu on saatu kiinni!"  

Jollakin ihmeen ilveellä istuin töissä loppupäivän ja kun pääsin kotiin ei ollut muuta tärkeää kuin saada omat rakkaat syliin. Inhoittavaa, inhoittavaa kun joku järkyttää perusrauhaa.  Likat leikki illan sisällä ja vanhimman kaverin isä toi autolla kaverin meille leikkimään ja sovittiin että hän käy tytön myös hakemassa, tuntui hyvältä ettei tarvinnut passittaa ketän yksin kotiin pimeässä. ILta viettiin laulaen singstaria ja möllötellen.  Iltapäivän aikana oli siepattu tyttö löydetty mutta sieppaaja oli vielä vapaalla jalalla kunnes seitsemän maissa tuli tieto että epäilty on napattu. Suuri huojennus mutta samalla ahdistava ja kylmäävä olo jatkui... joku hullu voi järkyttää ihmisen mielen ihan kokonaan. 

Yö meni painajaisia nähden. Yhtä paljon taisin nähdä painajaisia siitä että lapsille käy jotain kuin persiilleen menneestä KOKS reissustakin. Jossakin vaiheessa uniin tuli valkotakkinen sieppaaja... kertoo kai luottamuksesta lääkäreihin...  Kahdelta heräsin ihan kauheaan migreeniin. Pää meinasi hajota kappaleiksi. HIki valui ja oksennus tuli heti jos hiemankin avasi silmiä....  Puoli seitsemään asti tuskailin sängyssä ja välillä vessan pönttöä halaillen. En tiedä mikä migreenin noin pahana laukaisi, oliko se ahdistus lääkäri ja muista huolista vai oliko se kenties juomani varjoaine tai suoneen laitetut varjoaine mutta oli mikä oli en tuollaista halua uudelleen ihan äkkiä kokea. Tuntui että lääkkeet ei auta yhtään. Jossakin vaiheessa aamua laitoin jo työkamullekkin viestiä että voi olla että myöhästyn koska en siinä päänsäryssä olisi autoa uskaltanut ajaa eikä töistäkään olisi varmaan tullut mitään.  Hieman ennen yhdeksää alkoi pahin päänsärky kuitenkin taittua ja pystyi pitämään silmiä auki oksentamatta. Hörppäsin kupin kahvia ja lähdin töihin. Jossakin vaiheessa päivän aikana huomasin että särkyä ei enään ole..... voi sitä huojentunutta oloa. 

Tänään töiden jälkeen menin suoraan Mussalon luolalle eli siis sinne minne mummo oli vienyt minikääpiön telinevoimisteluun. Siellä se tyttö hienosti jumppasi, kiipeili ja roikkui, minun pieni APINA . Telinevoimistelun jälkeen oli isoilla likoilla treenit ja sen aikana kävin minä näyttämässä mummolle huomisen treeni paikkoja eli minne pitää ensin kuskata isot treeneihin ja siitä sitten minikääpiö happy kidsiin, luojalle kiitos että meillä on niin ihana mummo  joka noita tyttöjä kyyditsee muutoin jäisi kaikki nämä miehen iltavuorojen aikaiset treenit väliin kun minä olen aina viiteen asti töissä. 
Treenien jälkeen tultiin kotiin syömään iltapalaa ja sitten iltatouhuihin ja lapset sänkyihin. Siinä lapsia nukkumaan laittaessa huomasin että molemmat isot olivat juttelua vaille vajaita ja molempien sängyn vieressä vierähtikin pitkä tovi. Molemmat halusivat puhua eilisestä kaappauksesta. Molemmilla oli koulussa asiaa käsitelty, vanhimman luokassa aika paljonkin ja aika mielenkiintoisia keskusteluja saatiin tyttöjen kanssa aikaan. Aika jännä huomata miten eri tavalla likat asiasta ajattelee ja millaiset asiat heitä on jäänyt askarruttamaan.

Minikääpiö ei asiasta oikeastaan mitään tajua. On vain kuullut että joku on napattu mutta ainoa kysymys jonka esitti oli että karkaako se sieltä poliiseilta. KUn vastasin että en usko että se sieltä pääsee pois niin se riitti minikääpiölle, hyvää yötä äiti kauniita unia kuului jo ennen kuin ehdin yö pusua antaa. 

Vanhin oli aika peloissaan. Tytttö oikeastaan kai haki oikeutusta pelolleen kun kysyi että " miksi häntä pelottaa.." juteltiin asiasta ja sanoin että saa pelottaa, tuo oli kauhea tapaus ja kummahan se olisi jos ei mitään tuntisi. Mutta elämä jatkuu ja maailmassa on pahoja asioita mutta myös niitä hyviä asioita ja hyviä ihmisiä.
Vanhin kertoili mitä koulussa oli puhuneet ja kyseli tarkennuksia käsitteisiin tuomio, elinkautinen, mielisairas, namusetä , huumehörhö jne. Paljon kysymyksiä siiitä mitä nyt tapahtuu, mitä tapahtuu tytölle ja mitä pahikselle. Tyttö oli myös jostain kuullut että lapsille pahaa tekevät joutuu hankaluuksiin vankilassa, en tiedä mistä oli kuullut mutta siitäkin keskusteltiin. Voiko tuollaista tapahtua uudelleen.  Ja mitä tehdä jos joku yrittää lähestyä. Koulussa olikin noita asioita käsitelty ja enimmäkseen olinkin samaa mieltä opettajan ja lasten pohdintojen kanssa.  Olin hyvin tyytyväinen siitä että opettaja oli lapsia koulussa kuunnellut ja heidän ehdoillaan oli keskustelua käyty. Vanhin sanoi että pelkää ettei saaa unta kun jos alkaa yöllä pelottaa. Muistutin tyttöä kuitenkin siitä että ollaan kotona ja kotona ei tarvitse pelätä. Ja että jos asiasta tuntuu että tarvitsee jutella lisää niin sitten jutellaan, yksin ei tarvitse asiaa pohtia, yksin pyörittelemällä ne asiat usein vaan paisuu ihan kohtuuttomiin mittoihin. 

Keskimmäinen, vaikka herkempi yleensä onkin, ei ehkä hirveästi pelkää. Hänellä suurimmat kysymyset oli että miksi tekijä teki niin, miksi tyttö meni kyytiin, miksi poliisit ei heti löytäneet tyttöä ja miksi pahiksen kiinni saaminen kesti kauemmin kuin tytön löytäminen. MItä jos tytöllä ei olisi ollut puhelinta.  MIltä tytöstä tuntuu nyt. Keskimmäinen jutteli samat jutut kuin vanhinkin siitä että mitä tehdä jos joku ihminen tuntuu ahdistavalta esim kaupassa (tuossa meidän Siwassa noita hulluja huumehörhöjä on aina välillä) . Ja keskimmäinen halusi tietää että ketkä on tuttuja, saako koulukaverin äidin kyydissä tulla kotiin koulusta jos sataa entä opettajan, tai rinnakkaisluokan opettajan.
Keskimmäisen on joko vaikea ajatella että joku oikeasti tekisi kenellekkään pahaa tai sitten hän on vaan omaa ajatus maailmaansa suojatakseen miettinyt että jospa siinä kävikin niin että Pahis oli kateellinen perheelle koska hänellä ei ollut omia lapsia ja hän oli halunnut tuon tytön omaksi lapsekseen, ehkä se ei olisi tehnytkään mitään pahaa,oli keskimmäisen ajatus.
 Juteltiin tytön kanssa siitä että miltä tytön vanhemmista oli tuntunut ja miltä tytöstä oli tuntunut. Keskimmäinen halusi myös teitää että MIKSI,MIKSI  pahis oli paha, milloin pahiksesta tuli paha ja voiko kenestä vaan tulla paha??? Vaikeita kysymyksiä joihin minulla ei ollut vastauksia. Yhdessä niitä pohdittiin jonkin aikaan ja lopulta todettiin että on kuitenkin nyt hyvä että tyttö on kotona omien vanhempien luona ja pahis on poliisien huomassa. Viime sanoikseen tyttö totesi että " onpa hyvä että naapurit näki kun tyttö napattiin, onneksi meilläkin on hyvät naapurit ja kyllä nekin soittaisi poliisille jos joku  napattaiisiin, mutta äiti.... mie otan puhelimen mukaan nyt aina kouluun, jooko.." 


Antoisia ja hieman vaikeitakin keskusteluja lasten kanssa siis käyty tänä lltana. Mutta tulipahan todettua että minulla on kaksi viisasta omilla aivoillaan ajattelevaa pikku neitiä.

Nyt kaikki kolme prinsessaa nukkuu ja itsekkin olen väsynyt. Pari kolme viime yötä on mennyt hieman huonosti nukkuen ja painajaisia nähden... jospa se nyt helpottaisi kun on tuo hullu kaappari saatu kiinni ja yksi pahimmista koks hommistakin takana.... ikävä vaan ajatella että ensi kuun aikana koks käyntejä on joka viikkoa kohti useampi mutta jospa sitä jollakin ihmeen ilvellä saisi tsempattua itsensä... tuosta tiistaisestakin kun selvittiin hengissä kuitenkin, ei ehkä ihan normi keinoin ja hyvällä tyylillä mutta hengissä kuitenkin....se lienee jo jonkin moinen suoritus minulta!