Taas on aika vierähtänyt...

Viikonloppuinen Mikkelin turnaus on LOISTOKAS!!! Ihan huippu hauska reissu. Tytöt  pelasivat elämänsä parhaimmat ottelut. Hienosti joka ikinen likka taisteli ja tuloksena olikin yksi tiukka tappio, yksi taisteltu tasapeli ja hohdokasta voittoa. Tiukkaa vääntöä jokainen matsi ja jokainen tyttö pääsi pelaamaan ihan tosissaan.  HYVÄ LIKAT, siitä vaan tyttöjen futis nousuun!  Pelireissun saldo oli siis monen monta iloista naamaa.  Pelien jälkeen käytiin vielä melkein koko joukkueen kanssa syömässä Rossossa, taas tuli joukkueelle yhteishenkeä lisää ja leikkitreffejä jalkapalloilun ulkopuolelta tuli taas sovittua useita. 

Vaikka sunnuntai oli ihan super mukava oli se myös super raskas. Aamulla oli herätys kuudelta ja siitä stten mikkelliin , siellä iltapäivään asti ja sitten kotiin ja likkojen vesirallia ja illalla vihdoin unta palloon. Mummo tuli aamulla onneksi minikääpiön kanssa joten tyttö sai jatkaa uniaan eikä hänen tarvinnut ajella ympäri suomea. Tyttönen oli päivän aikana  käynyt tanssissa, uimassa, lenkillä  ja syömässä mäkkärissä. Oli ollut kiva päivä hänelläkin. 
Illalla käytiin nukkumaan koko todella aikaisin ja itse nukuin ainakin kuin tukki seuraavaan aamuun ja arkeen asti. 

Maanantai sitten arkeen kiinni vaan... huoh!!! Maanantai meni töissä vielä ihan puoli unessa. Onneksi oli kiire päivä taas joten aika meni nopeasti. Illlalla töiden jälkeen lähdettiin koko porukan voimin uimaan ja minikääpiö yllätti minut selkäuinti taidollaan.  TYttö on osannut jo pitkäään uidamutta tähän asti selkäuinti oli yrityksistä huolimatta aina mennyt niin että tyttö on sukeltanut selällään kaksikymmentä senttiä vedenpinnan alla. Nyt tyttönenoli kuitenkin jossakin välissä selkä uinnin oppinut ja näytteli taitojaan onnellisena. 
Isot likat treenaili liukuja ja kääntymisiä ja yritti tuota kääntymistä opettaa minullekkin mutta ei vaan mene minun päähäni se että missä vaiheessa käännytään takaisin vatsaliukuun... huoh! ei opi vanha koira uusia temppuja. 

Eilen eli tiistaina töissä oli kiirusta ja aika meni nopsaan ja ylitöiksi... Kun tulin kotiin oli täällä porukka jo kengät odottamassa etttä lähdetään... (VIHAAN VIITEEN ASTI KESTÄVÄÄ PÄIVÄÄ JA YLI TÖIDEN JÄLKEEN PUOLI KUUTEEN KESTÄVÄÄ PÄIVÄÄ!!!) Oli sovittu että mennään käymään Pasaatissa ja koska oli sovittu niin sinne oli mentävä vaikka kello oli jo miljoona ja silmissä painoi väsy. Eilinen sai taas toivomaan että kun pääsisi edes neljältä niin ehtisi syödä tai juoda kahvit ennen menoja... mutta kun ei niin ei... Pakko lähteä heti niin ehtii uni ajaksi kotiin. Kaupoilla lapset osti omilla rahoillaan joitakin vaatteita ja minä lähinnä toimin koko avustajana. Vanhin sovitti myös toppavaatteita mutta en nyt raaskinut niitä kuitenkaan ostaa ,pitää tarkistaa vielä ensin onko vanhoista mihinkään vai onko nuo kasvanut kaikista ulos.  KOtiin reissusta selvittiin hieman enne kasia, sitten taas vaan iltapalaa ja unta palloon.

Tänään aamulla kello soi taas ihan liian aikaisin... ei tunnu riittävän 11 tunnin yö unet minulla mihinkään.  NO aamulla kuitenkin siis ylös ja isot kouluun ja mies vei minikääpiön kerhoon. Itse kiiruhdin töihin ja siellä olisikin sutinaa KOKO päivän. Kolmelta tajsuin että kuolen nälkään ja hain ruokaa, viidelta ovet säppiin ja ulos ennen kuin puhelin ehtii taas soida tai joku asiakas ryntää sisään. Ja koska päivä kesti taas sinne viiteen niin eikun kauhealla kiireellä hakemaan minikääpiötä telinevoimistelusta joka siis loppui puolikuudelta ja johon tyttö oli päässyt naapurin kyydillä, ihania ihmisiä kun viitsii kuskata meidänkin tyttöä . Telinevoikan jälkeen alkoi viereisellä kentällä likkoen futistreenit ja minikääpiö leikki naapurin tytön ja likkojen futiskaverin pikkuveljen kanssa leikkikentällä. Tosin minikääpiöllä oli hieman huono päivä ja kokoajan piti olla auttamassa siinä että miten ne leikit nyt kolmisin sujuvatkaan... pientä mustasukkaisuutta siitä että kuka leikkii kenenkin kanssa ilmassa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. mukavasti nuo sitten leikkivät kuitenkin. niin mukavasti että harmitus tuli kun treenit loppui ja kotiin piti lähteä. Likat treenasivat hienosti.
Treeneistä sitten kiireesti kotiin iltapalalle. Ilta onkin ollut väsyneiden ihmisten nahinaa KAIKESTA, kuinka joskus lapsen väsy kitinä voikin tuntua näin ahdistavalta...ja sitten kun huomaa että on ahdistunut lapsen kitinään niin sitten iskee se syyllisyys...  Väsynyt äiti, väsyneet lapset... väsynyttä menoa.... Nyt juuri mies passitti likat yläkertaan iltahommiin. Taidanpa minäkin nyt koota kaikki aikuisuuteni rippeet ja käydä halimassa ja pussailemassa pienet väsyneet kirppuset... sen jälkeen unta palloon niin lapsille kuin äidillekkin....