SYKSY… harmaata, syksyt ja alkutalvet ilman lunta tulisi kieltää lailla... Olisi edes valkoinen maa niin ei tuntuisi maa imevän ihan jokaista valon pilkahdusta.
Moneen päivään ei ole tullut edes päivitettyä kun tuntuu ettei ole oikein ollut mitään HYVÄÄ sanottavaa. Yöunet on jäänyt jotenkin heikkolaatuisiksi ja se aina välillä vie hauskuuden tekemisestä mutta kyllä tämä tästä… koska jos ei aurinko paista risukasaan niin kohta ainakin paistaa kaikki jouluvalot jotka aion virittää taloomme tunnelmaa tuomaan.
Sanottavaa ei nyt varsinaisesti ole vieläkään. Arki rullaa omissa uomissaan. Likkojen jalkapallo joka on ollut pari viikkoa tauolla palaa taas ohjelmistoon ja se täyttää kalenteria ihan mukavasti. Minikääpiökin alkaa taas pelaamaan kun vihdoin saivat järjestettyä tuon ikäisille ryhmän. Jalkapallo tuleekin minikääpiölle sopivasti happy kidsin tilalle… tyttö päätti yhtäkkiä että sinne hän ei enään koskaan mene ja on pitänyt päänsä… kun ei huvita niin sitten ei mennä, harrastukset on sitä varten että niistä nautitaan ja jos joku alkaa tuntumaan taakalta niin sitten se jätetään pois, vaikka sitten näin kesken kauden. Päättäväinen likka tuo meitin 4 v. Futiksesta tyttö on intona… onhan nuo isommat tietty hänelle aika suuria idoleita ja innostajia tuossa asiassa.
Harrastusten lisäksi mukavaa ohjelmaa aiheuttaa erilaiset leirit, näytökset ja esitykset. Nyt perjantaina lähtee vanhin kahden yön tyttöleirille ja sunnuntaina on sitten vesirallin näytöspäivä/ilta, sekä näytöksen lisäksi vanhenee minun pieni vauvani (keskimmäinen) taas vuodella…hmmmmp… todella outoa kun lapset vanhenee mutta minä en lainkaan. Ensi viikolla on vanhimman musiikkiluokkien konsertti sekä minikääpiön tanssikoulun esitys. Ja viikonloppu menee sitten vähän niinko jälkikäteen keskimmäisen synttäreitä juhlien. Seuraavalla viikolla olisi ollut se happy kids esitys mutta nyt se on saatu pyyhittyä listoilta pois. Itsenäisyyspäivänä meillä on suunnitelmissa jo perinteeksi muodostunut pipareiden paistaminen kaveriporukan kesken. Ja loppuviikosta mies lähtee pikku jouluristeilylle Tallinnaan. Itselläni on suunnitelmissa kaverilla synttärirääppiäisillä vierailua tyttöjen kanssa ja eipä oikeastaan muuta sille viikonlopulle. Eli ohjelmata riittää, ennen joulua on vielä jossakin välissä keskimmäisen tyttöleiri ja vielä telinevoimistelun esityspäivä ja jossakin vaiheessa pitäisi kai ne pukin hommeleitakin vielä miettiä niin ja piru vie…. vielä miun omatkin synttärit on ennen joulua….. ai niin miten se minun vanhenemisen laita olikaan. Mutta siis päivät rullaa eikä tarvitse hirveesti sen eteen että saisi ajankulumaan tehdä.
Kaiken mukavan lisäksi on tulossa muutamia ei niin mukavia juttuja… kuten lisää lääkäri käyntejä, lisää tutkimuksia, lisää pelkoa. Mutta eiköhän niistä nyt taas selvitä kun saan vaan oikean asenteen kohille. Eilen juttelin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän oli oikeastaan ensimmäinen kelle sain sanottua että ”perkele kun pelottaa…” ja hän oli ensimmäinen joka sanoi että SAA pelottaa. Tuntui hyvältä kun joku sanoi myös niin. Ymmärrän hyvin että ne ihan läheiset tsemppaavat ja sanovat että ” ei siellä mitään ole” ”kaikki järjestyy..” ”Älä ressaa..” . Ymmärränhän minä sen. Mutta eilen sain noiden lisäksi kuulla myös sen että on normaalia jos pelkää. Kaikkea vaan ei aina pysty hoitamaan hymyssä suin. Ystävän kanssa jutustelusta jäi muutenkin hyvämieli, ajatukset pystyy taas kohdistamaan muualle. Jospa sitä saisi vaikka nukuttua vaikka ihan kokonaisia öitä välillä ilman pelkoa tai vaikka pelon kera mutta ajatuksella että vaikka pelottaa niin silti siitä selvitään ja aina on olemassa muutamia ihmisiä joihin pystyy nojaamaan aina tiukan paikan tullen.
Ja onhan noista lääkärin käynneistä seurannut hyvääkin.. kuten pääsen taas juoksemaan. JEI!!! Pitkään olin pitänyt taukoa juoksemisesta koska sykkeiden noustessa tuntuu että rintaa puristaa ja rasituksen loputtua huimaa kovasti mutta koska lääkäri oli sitä mieltä että ei syytä huoleen , johtunee vaan huonosta kunnosta niin olen nyt sitten pikku hiljaa alkanut taas juosta ja riemukseni vaikka rintaa pistääkin vielä etenkin alkulenkistä niin jalat on hienosti kestänyt pinkomista. Vaikka aika lyhkäsillä lenkillä olen aloitellut niin tuntuu silti hyvältä kun tajuaa että pystyy liikkumaan…. Tessa parka vaan ei ole varmaan ollenkaan samaa mieltä liikuntaluvasta… se joutuu meinaan ensin pinkomaan minun kanssa ja sitten vielä miehenkin kanssa lenkkeilemään. Eilen reppana juoksi minun kanssa ensin iltapäivällä vähän reilu 3 km ja iltasella miehen kanssa vielä 8 kilometriä lisää… oli kuulemma tullut kotia kohti aika haipakkaa… ruoka-aika oli meinaan mennyt jo.
Mutta siis sellaista meille. Eli ei mitään kauhean uutta auringon alla.
Kuukausi ja kaksi päivää jouluaattoon. Yleensä olen aina odottanut että vuosi on vaihtunut joulukuuksi ennen kuin olen virittänyt joulukoristeet mutta tänä vuonna taida tehdä poikkeuksen. rankka vuosi vaatii rankat toimet joten älkää yllättykö jos jo ensi viikolla loistaa joulutähti ikkunassa ja tontut ja enkelit hyppelehtivät seinillä ja olohuone hautuuu kynttilöihin... Kansa kaipaa valoa ja sitä se tulee saaman.
Hauskaa viikkoa kaikille!
torstai, 22. marraskuu 2012
Kommentit