Hmmm.. mitenköhän tähän suhtautuisi... siis kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen. 

Blogin päivittäminen tapahtuu ihan uuden laatuisista ympyröistä....alku ehkä hankalaa mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo. Ainkin aika selkeältä ja semmoiselta järkeen käyvältä tuntuu tämä uusi kirjoitus editori.

Tämän blogi tauo aikana ollaan eletty perusarkea... Jalkapalloa, uintia ja kamuilla kyläilyä. Kaikkea kivaa siis. 

Eilen oli perjantai, alunperin minulla oli töiden jälkeen tarkoitus käydä kamun luona vaatekutsuilla mutta töissä oli aika rankka päivä ja töiden jälkeen olin valmis vaan kaappaamaan perheen kainaloon ja sulamaan sohvalle. Ja niinhän me tehtiinkin, koko porukka, herkkuja ja voice of finlandia, ihan parasta!  Illalla sitten kun lapset kävi nukkumaan katseltiin miehn kanssa vielä yksi leffa, ihanaa kiireettömyyttä, näitä hetkiä en ikinä vaihtaisi mihinkään.

Tänään aamulla minulla oli energiapiikki ja päätin lähteä piiiiiiiiitkästä aikaa juoksulenkille. Oli ihana huomata että vaikka aikoihin en ole kunnolla kuntoillut niin silti jaksoi juosta ihan kohtuullisesti. Taidankin yrittää taas saada aamujuoksu lenkit muun perheen nukkuessa takaisin listoille. Jotain liikuntaa on pakko harrastaa ettei muutu ihan joulupossoksi mutta sitten taas tuo perheen yhteinen aika on liian arvokasta minulla tuhlattavaksi omiin hömpötyksiin, joten tuo aamuinen lenkki on kyllä hyvä minun tarkoitus periin.. täytyisi vaan useammin saada itsestä irti hypätä ylös ja vetää lenkkivehkeet niskaan kyljen kääntämisen sijaan. 

Aamulenkin jälkeen kotona odotti kahvi ja suihku. Ihana olo tuli  kyllä lenkin ja suihkun jälkeen. Kun oli saatu aamupala hommat hoidettua läksi mies viemään isot likat omiin treeneihin ja sitten  mies haki minut ja minikääpiön ja lähdettiin minikääpiön treeneihin. Minikääpiöllä on nyt pari kertaa ollut tapana varmistella että minä olen varmasti läsnä enkä lähde minnekkään jne. Tälläkin kertaa tyttö treenasi tosi reippaasti mutta pari kertaa kävi aina tarkistamassa jotakin. Muuten tyttö on kyllä reipas ja rohkea treeneissä.  Minikääpiön treeneistä kiiruhdettiin kotiin tekemään ruokaa. Isot olivat jo kotiutuneet kaverinsa kyydillä omista treeneistään ja eikun ruokaa jokaisen lähes nälkää nääntyvän tyttö lapset kitusiin. Ruuan jälkeen me lähdimme miehen kanssa kauppaan ja tytöt jäi  leikkimään. Jossakin vaiheessa tytöt oli kyllästyneet sisäleikkeihin ja heittäneet ulkovehkeet niskaan ja painueet ulos. Kun tultiin kaupasta oli ulkona kolme punaposkista tyttöstä. Olin niin mielissäni siitä että likat olivat päättäneet siirtyä ulkoleikkeihin että annoin likoille rahaa jotta he voivat käydä siwassa hakemassa itselleen karkkipäivätikkarit. LIkat lähti siwaan kolmisin ja minä ja mies jäätiin sisälle siivoilemaan. 

Jossakin välissä sydän jätti pari lyöntiä välistä kun näin että talomme ohi meni kolme paloautoa... ensi tuli tietty mieleen tulipalo jossakin lähitalossa, sen jälkeen liikenneonnettomuus ja sen jälkeen kaikki siwan palosta  kaikkeen muihin kamaluuksiin. Likat oli vielä kauppamatkalla ja tie on tosi kapea jos joutuu paloautoja väistellä, ahdistus meinasi iskeä... Yritin soittaa isoille likoille mutta molemmilla oli puhelimet kotona.  Likat oli ollut matkalla jo aika kauan ja inhottava tunne sydän alassa lisääntyi. Mies päätti että hän käy ajamassa autolla lenkin katsomassaa että näkyykö tyttöjä. Juuri kun hän oli lähtemässä tuli tytöt innoissaan kotiin ja kertoivat että olivat nähneet viisi paloautoa jotka oli  tulleet niitä vastaan. HUOJENNUS.... kaikki kolme tallella. Vieläkään en siis tiedä mikä oli tapahtunut kun paloautot tällä himmaili mutta suuri huojennus siirtyi rintaani kun näin että omat likat on kunnossa. 

Nyt likat leikkii tuossa ja mies alkaa kohta paistaa pannaria. Kamuja tulee tänään tänne syömään pannaria ja höpöttelemään pitkästä aikaa. Laatuaikaa kera kamujen, samalla pitääkin punoa juonia kesäreissuja varten ja muutenkin parantaa maailmaa sillä sitä hommaa ei osaaa kukaan niin hyvin kuin miun kamut. <3 


Huomenna oli isojen uintitreenejä ja ehkä laskettelua tai shoppailua, riippunee säästä. JOka tapuaksessa ihan vaan rentoa yhdessä oloa. Ensi viikolla töitä ja harrastuksia ja perjantaina me lähdetään taas miehen kanssa kahden karkuteille. Mummo tulee tyttöjen kanssa ja se on sitten vaan mie ja miun mies Tallinnassa. Ihan loistoa! 


Mutta nyt kaffen valmistukseen jospa niitä kamuja alkaisi kohta ilmaantua. :)