VIHAAN VIHAAN VIHAAN  painajaisia. VIHAAN herätä kylmään hikee ja sydämen tykytyksiin ja vihaan sitä hetkeä kun tajuaa mistä painajaiset johtuu. Vihaan sitä kun ihmiset arvostelee...VIhaan kun kaikki muuttuu, vihaan huomionhakuisia ihmisiä ja vihaan ihmisiä jotka luulee että jos itsellä menee huonosti niin silloin kaikkien muidenkin elämä on yhtä synkkyyttä TAI sitten päin vastoin, vihaan sitä jos jollakin menee huonosti niin hän on sitä mieltä että muilla on asiat niin paljon paremmin että muut elää muka jossain kultareunuksisen pilven päällä, ihan kuin meillä muilla olisi joku kultapallo aikaa tuomassa. Vihaan sitä että toinen väheksyy sitä mikä meille ja minulle on tärkeää. Vihaan sitä että viedään jotain tärkeää... ja Vihaan sitä että unohdetaan....

Jos joku ei jo arvannut näin kauheita painajaisia viime yönä. Tuo onkin inhokki painajaiseni.... pääosin , olen lautalla ja ajaudun kauemmaksi ja kauemmaksi ja KAIKKI mitä ikinä olen rakastanut on sillä toisella lautalla. joka vaan lipuu kauemmas ja kauemmas... pikku hiljaa kaikki muut unohtavat menneisyyden ja minä olen ainoa joka muistaa hyvät hetket ja tunnistaa..... VIHAAN TUOTA UNTA!!

Neljän aikaan heräilin tuohon uneen ja sen jälkeen valvoskelin kylmässä hiessä. Kävin keskellä yötä halaamassa lapset, kuinka pieniltä he näyttivätkään siinä nukkuessaan. Kuinka pieniltä kuinka avuttomilta  ja kuinka tärkeiltä, Tunsin kuinka leijona äidin vaistot oikein nousi pintaan.... Ihanaa kun on tulossa yhteinen loma!

Jossakin vaiheessa nukuhdin uudelleen ja kun heräsin oli ihana herätä tuttuihin ääniin.  Mies oli tullut yövuorosta kotiin ja kolisteli takan kanssa, Kun nousin vuoteesta loimutteli takkatuli olohuoneessa ja huomasin että autokin oli laitettu lämpenemän ihan minua varten... Arjen pikkuasiat, todellista rakkautta!! Jos yöllä heräsi äidin vaistot niin aaamulla mietin että hulluja ovat he jotka arkipäivän onnen kadottaa tai päästää pois kyllästyessään. Ylä ja alamäkeä... sitä se elämä on.

Nyt aamulla valoisan aikaan painajaiset näyttää paljon pienemmiltä, arki on täällä taas, Kiirettä ja aamutohinaa isojen likkojen kanssa kun he kouluun lähtivät, "mä en jaksa nousta" murinaa minikääpiöltä kun hän unisin silmin raahustaa alakertaan, miehen tuhina yövuoron jäljiltä makuuhuoneessa. Näitä asioita minä rakastan... sitä arkea, älkööt pahat unet tai muiden mielipiteet antavi ikinä viedä minulta pois sitä tuttuuden tunnetta ja rakkautta juuri niihin "tylsiin ja tavallisiin arkihetkiin" se on minun elämää ja niistä minä nautin.

*** Onni on arkea ja arki on yhtä juhlaa kun saan viettää sen arvostamieni ihmisten kanssa***

Tämän päivän ajatusvirta oli ehkä väsyneen mielen siivittämää mutta kaikesta huolimatta ihanaa arkea teille jokaiselle näin torstai aamuna!!!