Käääks… viime päivityksestä on taas satavuotta. AIKA VAAN RULLAA.

Viime aikoina se aika on rullannut kovaa vauhtia. Ei ole niitä vapaa ajan ongelmia ollut… tekemistä riittää.

Mistäköhän sitä sitten aloittaisi tämän purkamisen sitten viime päivityksen. No jospa aloitetaan sitten ensin vaikkapa niistä harrastuksista. Eli ensin tulee taas jalkapallo. Likat treenaa hullunlailla, tällä viikolla omia harkkoja on kahdet, yhdet maalivahti treenit ja sen päälle Mypan järjestämä maalivahtileiripäivä perjantaina ja ettei nyt ihan lepsuiluksi menisi niin viikonloppu vietetään Masto cupissa koulun lattialla nukkuen ja pari päivää pelaten. Koska heinäkuussa on ollut nyt pikkuisen vähemmän treenejä tuntuu likoilla olevan jos vaan mahdollista niin vielä enemmän intoa treenata kuin aikaisemmin.  Tuo maalivahtileiri päivä on mukavaa vaihtelua tavallisiin treeneihin, siellä likat pääsee tapaamaan Mypan maalivahteja ja tuleepa treeneihin antamaan oman panoksensa myös Antti Niemi (Suomen maajoukkueen maalivahtivalmentaja) Likat on aika innoissaan. Viikonloppu tosiaan vierähtää Lahdessa turnauksessa. Lauantaille on kolme peliä ja sunnuntaille kolme tai neljä, riippuen sijoituksesta. Likat odottaa kuin kuuta nousevaa että pääsevät koulumajoitukseen, minä olen lupautunut yhdeksi valvojaksi joten minä siellä sitten koululla majailen tyttöjen kanssa. Mies ja Minikääpiö menee nauttimaan olostaan Lahden Cumulukseen. Hieman olen kateellinen että he pääsevät syömään hotelliaamiaista ja minä vain Turnaus aamiaista (vaikka ihan maistuva sekin lienee on)

Jalkapalloilun lisäksi tällä viikolla alkoi minikääpiön uimakoulu taas. Tyttö pursuaa intoa ja hyvä niin. Vaikka hän onkin ryhmänsä nuorin niin hyvin kuulemma pysyy menossa mukana. Uimakoulua onkin nyt sitten taas tiiviisti seuraavat kaksi viikkoa. Uimakoulun lisäksi tällä viikolla oli urheilukoulun viimeinen kerta. Kovasti tyttö on tykännyt tuosta urheilukoulusta ja varmasti ensi kesänä uudestaan.

Omat harrastukset… tai siis se juoksu  tai tässä vaiheessa juoksun yrittäminen… Kipeä jalka on saanut juoksumotivaation aivan katoamaan.  Mutta olen kuitenkin käynyt juoksemassa sen parisen kertaa viikossa. (Tällä viikolla tosin ihan vaan lyhkäsiä lenkkejä Tessan kanssa, yritetään saada Tessa taas juoksu kuntoon. ) Jalka on ÄRSYTTÄVÄ. Välillä tuntuu että se ei kestä edes kävelyä ja sitten taas toisena hetkenä voi juosta 10 km ilman mitään tuskia. Toisaalta tuohon könkkään alkaa jo pian taas tottua. Juoksemisen yrittelyn lisäksi minulla on jotenkin kauhia salikuume, pitäisi löytää joku mukava kuntosali ja sinne joku kiva ohjelma. Nyt olen pahimpaan salikuumeeseen jumppaillut kotona semmoista treeniohjelmaa joka saa ihmisen kyllä ihan hikiseksi, kipeäksi ja piippuun… mutta kovasti kohti rantakuntoa 2014. :D

Harrastusten lisäksi on tässä viime aikoina ollut yksi asia jota on tehty PALJON, se on asia joka saa meidät pysymän kotona ja huokailemaan syvään, se on asia jonka takia sitä istuu lattialla tunti kaupalla jalat ristissä ja hymyilee tyhmänä, lässytystä ja helliä sanoja…

Tessa ja pennut. Aaaawwh <3 siinä sitä ihmisen sydän sulaa.

Pieniä karvapalloja jotka kehittyvät koko ajan ja oppivat uutta. Eli Tessa ja pentulaatikko tuli kotiin tuossa viime viikolla ja sen jälkeen on sitten ihasteltu ja ihmetelty , nunnutetta ja vanutettu niin Tessaa kuin noita pieniä palleroisiakin. Lapset on ihan innoissaan ja vähintään yhtä innoissani olen minä. Helppo ymmärtää kuinka nautittavaa on koirien  kasvatustyö. Itse kun en ole tätä ikinä ole päässyt kokemaan niin voin vain sanoa että aikamoinen elämys.

Pentujahan on vain kolme, kaksi tyttöä ja yksi poika. Kolme pentua on helppo hoitaa tuossa sivussa (tai Tessahan ne hoitaa). Pennut ovat kyllä iskeneet ikenensä meidän jokaisen sydämeen enemmän kuin pahasti, olemme koukussa. :D Minikääpiöllä ja yhdellä pennuista ”Iitulla” on jokin ihan hellyyttävä yhteisymmärrys , heti kun minikääpiö tulee laatikon reunalle hyökkää ”Iitu” paikalle ja pusuttaa, nuolee ja repii ja nuohoaa.  Monet kerrat on minikääpiö  istunut ja pitänyt ”Iitua” sylissä ja kertoo sille salaisuuksia. Ihanat ja ihmeelliset <3  Isot likat hoitaa pentuja hienosti. Onhan tuo lapsillekkin aika elämys nähdä kuinka pienestä ne koiranpennut oikeasti sitten ponnistavatkaan.  Pentujen lisäksi Tessa saa extra rapsutuksia joka päivä, pikkuisen aikaa kun Tessa oli poissa meiltä oli tytöillä niin kauhea ikävä ettei välillä itkun seasta edes sanoja saatu ulos, nyt on asiat taas mallillaan kun on koira talossa. :D

Itsekin täytyy sanoa että koiraton elämä ei ollenkaan sopinut minulle. Lenkille lähtö on paljon mielekkäämpää kun on joku jonka kanssa lähteä ja onhan tuo semmoinen pahanmielen poistaja tuo Tessa, kaikkein ikävimmät surut ja huolet voi kertoa sille ja voi olla varma siitä että siinä on luotettava korva kuuntelemassa, koira on ihmisen paras ystävä ja kyllähän sen ymmärtää  miksi. :D Ai niin muistinko mainita että kun tämä pentu rupeama on ohi niin meille jää Tessan lisäksi sitten myös toinen kuunteleva (karva)korvapari. Eli pentu suosikkimme ”Iitu” jää taloon. Siitä tulee yhteishuoltajuuskoira mummon kanssa mutta riittäähän tuolla koiralla rakkautta useampaankin talouteen. ;D

Mitähän sitten muuta… Noh viime viikolla oli meripäivät, sinne menoa pohdin ja jaarasin, Olo oli kuin Hamletilla ”mennäkkö vaiko eikö mennä…”  Menin sitten kuitenkin. Mummo tuli meille koira ja lapsi vahdiksi ja lähdin hieman aikuisia ihmisiä katsomaan. Menin ihan vaan autolla koska tuo alkoholi ei jotenkin nykyään sovi minulle ollenkaan, jo yksi siideri saa olo ikäväksi ja seuraavan päivän migreeni ehkäisee turhan päiväisen hupijuomisen. No mutta siis autolla menin ja näinkin suunnilleen ne jotka halusinkin nähdä. Johanneksen kanssa mentiin vaan pahasti ristiin eli se jäi hieman harmittamaan, olisi ollut ihana päästä päivittämään niin vauva kuin muutkin kuulumiset. Mutta muuten siis paljon nähtiin ihania tuttuja. Pääasiassa sen pari tuntia jotka minä paikanpäällä oli hengailtiin miehen työkavereiden sekä Emmin ja Tomin kanssa. Oli oikein mukavaa, tuossa seurassa saa aina vatsalihakset kyytiä kun naurattaa koko ajan. :D  pari tuntia katselin siis muiden kanssa menoa mutta hyvissä ajoin olisikohan ollut klo 22 pintaan menin vapauttamaan mummon kotiin ja huokasin helpotuksesta, kuinka ihana olikaan tulla kotiin, käpertyä kirjan kanssa peiton alle ja olla vaan… alkaa kaiketi ikä painaa, vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut että kesken parhaan meripäivä menon minä lähden vapaaehtoisesti kotiin ja vielä huokaisen helpotuksesta kun pääsi kotiin. ;D

Sunnuntai meni sitten lasten kanssa touhuillessa, naapurissa käytiin kyläilemässä ja Emmi ja Tomi piipahti meillä kylässä koiranpentuja ihailemassa. Iltapäivällä käytiin vielä leffassa ja sitten vaan oltiin ja ihmeteltiin. Illalla läksin pitkästä aikaa kunnon pitkälle lenkille Tessan kanssa ja matkalla törmäsin kummipoikamme äitiin, olikin oikein mukava päivittää kuulumiset pitkästä aikaa ja se kummipoikakin on venähtänyt silmissä <3 hurmaava pikkumies <3 .

Eilen eli maanantaina minä pakersin töissä ja lapset vietti vielä lomapäiviään (haha haa vähiin käy loma heilläkin, enää tämä ja ensi viikko lomaa ja sitten alkaa arkinen aherrus) Juuri ennen kuin pääsin töistä kotiin vilaisin puhelinta ja kastoin että näytössä oli 8 puhelua tullut vanhimmalta… mietin tietenkin heti että mikä kauhea hätä heillä siellä on mutta kun soitin takaisin isot likat vaan mankasi lupaa mennä futiskaverin mökille seuraavaksi yöksi treenien jälkeen. Mikäpäs siinä, likat heitti kamat kasaan ja eilen iltasella vietiin likat treeneihin ja sieltä he sitten lähti mökkeilemään. Tänään olen heistä sen verran kuullut että futiskaverin vanhemmat heitti heidät maalivahtitreeneihin ja mies hakee ne sieltä sitten kotiin. Mahtaa olla väsyjä likkoja kotona tänä iltana. :D eli ilta menee varmaan ihan huilimisen merkeissä, jotain hyvää ruokaa koko porukalle ja pentujen tuijotusta, siinä taitaa olla tämän illan ohjelma.

Juups mutta eipä tässä nyt ainakaan heti muuta tule mieleen, tähän loppuun vielä kuvia noista karvapalleroista:

pentulaatikolla on aina ruuhkaa:

Ylpeä äiti <3 

Se on meidän "Iitu"

Sisko , anna pusu! 

Näillä kahdella on aina joku oma juttu meneillään: