Etsivä löytäää... Geokätkön meinaan. 

Tänään on ollut harvinainen päivä. Aamu alkoi vailla MITÄÄN ENNALTA SUUNNITELTUA OHJELMAA. Aika siistiä.

Mies nukkuin aamupäivän yövuoron jäljiltä ja me minikääpiön sekä keskimmäisen kanssa ulkoiltiin omalla pihalla ja kun vanhin kotiutui jo onneksi hyvissä ajoin yökylä reissultaan , läksimme käymään uimassa pitkästä aikaa, pitkästä aikaa sen takia että vanhin on ollut tällä viikolla hieman puolikuntoinen ja ei olla sitten viitsitty mennä lisää nuhaa hankkimaan tuonne halliin. Mutta nyt siis kaikki on jo suht terveitä ja halliin läksimme, ensin meinasimme että menisimme Inksaan mutta oma halli vei kuitenkin voiton, ei jaksanut viettää autossa istuen ihanaa syyspäivää. UImassa oli hauskaa niin kuin aina.

Uimatouhujen jälkeen tultiin kotiin ja laittelin likoille ruokaa ja he söivät kuin ei olisi ennen ruokaa nähnyt... niin se vaan aamun ulkoilu sekä uiminen saa nälän aikaiseksi. Yhden pintaa mies heräili ja koska ilma ulkona oli AIVAN LOISTAVA, syksyisen kirpeä ja poutainen, päätimme heti että jonnekkin lähdemme ulkoilemaan ja retkeilemään.

Retki kohdetta arvoimme jonkin aikaa ja lopulta päädyimme Valkmusan kansallispuistoon kun siellä ei ole pitkään aikaan tullut käytyä. Mies olikin jo katsonut että sielläkin voisi löytää geokätkön ja sitä etsimään siis. Itse kävelyreittihän ei ole kuin alle kolme kilometriä mutta kun sitä hyvin jemmattua kätköä sitten etsittiin ja etsittiin ja etsittiin ja syötiin eväitä ja pyörittiin ympäri suota niin kyllähän siinä aikaa vierähti kolmisen tuntia. Suolta ajettiin sitten kotiin paistamaan pannukakku. Pannukakku maistui (koko pellillinen katosi samantien)   ja sen jälkeen uudelleen vaatteet päälle ja kohti itärantaa ja toista geokätköä.  Tuota Itärannan kätköä mies oli käynyt minikääpiön kanssa jo aiemmin etsimässä mutta eivät olleet löytäneet mutta tänään sitten etsittiin viiden ihmisen ja kahden koiran voimin ja löydettiin kuin löydettiinkin hyvin naamioitu purnukka. Ihan huisin hauskaa hommaa tuo geokätköily, kyllä se vaan on niin kuin kaikki kätköilijät sanoo että siihen jää koukkuun. :)  Ja mikäs siinä koukkuun jäädessä, tänäänkin tuli ulkoiltua kätköilyn merkeissä nelisen tuntia ihanasa syys säässä, kaipa sen ajan voisi huonomminkin kuluttaa. 

Tässä muutama kuva suolta: 

Evästauko:

Tessa, soiden sankari: 

Pieni suuri kätköilijä:

Likat sekoina: 

Mänty:

MInikääpiö ottaa torkut kiemurapuulla: 

Kaverukset: