Kaikenmoista.

Viime päivät on kuluneet töiden ja harrastuksen parissa... niin kuin aina. 

Päiviin on mahtunut myös paljon geokätköilyä joista hauskimman kätkön salaisuus täytyy teille oikein paljastaa kun se oli niin mukava. 

Eli kätkön nimi oli "kuusivarkaissa" ja vaatimus oli että pitää olla pimeää ja sitähän tuolla on, siis pimeää. Siinä vaiheessa kun pääsen töistä viideltä on aivan säkki pimeää ja metsässä liikkkumiseen tarvitaan taskulamppu ja toinenkin että sieltä selviää kaatuilematta.  No mutta siis. Töiden jälkeen koirat ja lapset autoon ja kohti Poitsilaa ja kuusivaras kätköä. Alkupaikalta oli ohjeet että heilutellaan taskulamppua ja etsitään heijastinta joka kertoo seuraavan paikan. Siinä sitten heiluteltin lamppuja ja kuljettiin heijastimelta toiselle ja lopulta monen eri heijastimen kautta käytyämme löytyi sitten se oikea paikkakin ja hienosti naamioitu kätkö. Oli kyllä tosi kiva idea tuommoinen, pimeässä metsässä hieman jännää ja se löytämisen riemu taas oli oikein mukavaa. PIenenä omana hölmöytenä todettakoot että pois pääsy kätköltä olikin sitten toinen juttu. Kaikki oli vaan innoissaan juossut heijastimelta heijastimelle vieraassa metsässä ja kukaan ei ollut suonut ajatusta sille että mistä päin tultiin ja minkä näköistä polkua.  Kun siinä hetkinen ihmeteltiin kävi kyllä mielessä oma vastuuttomuus .. minä tuon kolme lasta keskelle ihan vierasta ja pilkkopimeää metsää ja siellä sitten ollaan,. :D  NO siis eihän meillä mitään hätää ollut, pieni metsä ja joka puolella lähellä tie eli kyllä sieltä olisi jonnekkin löytänyt jos ei sitä oikeaa reittiä takaisin olisikaan heti löydetty.  Onneksi kuitenkin kotvasen mietiskeltyämme löysimme takaisin samaa reittiä (ainakin melkein) kun tullessa ja autokin löytyi sieltä mistä pitikin.  Kiva kätkö vaikka melkein eksyttiinkin. :)   Tuon kätkön lisäksi on tässä viime aikoina löydetty usea muukin kätkö, kivaa hommaa. Ja vaikka välillä menee hämärähommiksi niin taskulampuilla selviää, kunhan ensin saa käytyä läpi tappelun siitä että kuka saa pitää mitäkin lamppua ja ettei kukaan nyt vaan saa pitää yhtään sekunttia kauemmin sitä kaikkein kirkkainta lamppua kuin toinen ja.... eli välillä tämä kätköily saattaa olla myös tunteikasta puuhaa. :) 

Kätköilyn lisäksi futista, likoilla on tulossa taas turnauksia ja niitä varten on treenattu kovasti. Onneksi tuolla hallilla on paljon muitakin mukavia ihmisiä niin ei pääse pitkästymään vaikka hallin penkkejä useamman tunnin viikossa kuluttaakin. Sunnuntaina olisi Korialla futsal turnaus ja 7.12 Vantaalla ja siitä taas viikon päästä Korialla jne.... Tietää ainakin mitä puuhastelee viikonloput. Futista, telinevoikkaa ja uimista niin ja juoksua, tässä kuussa on taas juostu viime kuuta enemmän, hyvä fiilis ja aivan uskomattoman piristävää lähteä työpäivän jälkeen tuonne pimeyteen juoksemaan, vähän niinkuin sisäpäivän nollaamista, siitä mie tykkään, tykkään kovasti. 

Mitäs muuta mukavaa tässä onkaan nyt ollut... Likoilla oli tänään koulussa Disco. Vanhin meni isojen discoon ja keskimmäinen pienten. Hauskaa tuntui kummallakin olevan, hurjaa kikattelua ja kuiskuttelua, taitaa olla poikajuttuja :D Minikääpiö oli "hieman" kateellinen kun hän ei päässyt discoilemaan koulun diskoon mutta rauhoittui kyllä kun sain hänet uskomaan että hän ehtii diskoilla ihan yhtä monta kertaa kuin siskonsakin kun tuohon ikään päästyään, suurta kateutta aiheutti myös onnenpyörä ja pizzapalat joita siskot oli discosta ostaneet. :) 

Ai niin jos nyt kuulumisia aletaan kertoa niin kerrotaan nyt sitten ne nolotkin.... Minä liimasin sormeni yhteen, siis ihan kunnolla ja teki KIPEÄÄ saada ne irti. Eli kaikki meni niin että vanhin oli ostanut itselleen tekokynnet jotka näytti oikein hienoilta. Tyttö halusi laittaa sellaiset myös minulle ja annoinhan minä tottakai. Minä kun olen tämmöinen sählä ja en todellakaan mikään kauneus ihminen niin en tajunnut että tuo kynsiliima onkin aika tujua kamaa niin painoin sitten yhtä kynttä sormella jotta se liimautuisi kunnolla ja kappas vaan... kun yritin irrottaa oikean käden etusormea vasemman käden keskisormesta niin ei se sitten ihan niin vain onnistunutkaan.... huoh!! En oikein tienyt että itkeä vaiko nauraa. Apua ei tuonnut kynsilakan poistoaine eikä lämmin vesikään. Lopulta sitten päädyin repimään sormet väkisin irti samalla kun keskimmäinen töpötti kynsilakanpostoainetta liimakohtaan... voin sanoa että ISO AUTS!!!!!!!  :D Loppu hyvin kaikki hyvin. Tosin eilen sitten iltasella irrottelin ne tekokynnet ja totesin että tuo yksi ei vaan suostu lähtemään pois, ei sitten millään. Eli minulla on nyt sitten  9 normaali kynttä ja vasemman käden keskisormea koristaa mustavalkoinen tekokynsi.... HUOH!!  :) 

Mutta sellaista tänne, ei mitää maata mullistavaa, perussettiä kynsiliimoineen. :) Tuo jumittunut kynsi on kyllä pakko saada irti ennen lauantaita. Meillä on työpaikan 40 v juhlat ja sinne ei tämä yksi kynsi ominaisuus vältsisti ole ihan edustava... tosin on tämäkin parempi kuin käden yhteen liimattuna.  Juhlien ja futisturnausten lisäksi ensi viikolle on tyttöjen musaluokkien konserttia (HUOM!!! Sukulaise ja tuttavat jotka haluaa mukaan tai vain kannatuksen vuoksi lipun haluavat niin likat myyvät niitä tiistaihin asti!) ja joulukuun ekana viikon loppuna jos ehtisi pitää keskimmäisen synttärijuhlatkin. Tyttö vanhenee jo 25.11 mutta  ennen viikonloppua ei kyllä löydy aikaa juhlia.  Keskimmäinenkin on jo iso likka 9 v, nopsaan on mennyt aika mutta niinhän se on, hyvässä seurassa aika lentää. :) 

Nyt ihanaa iltaa kaikille, minä painun vällyjen väliin, tämän päivän kuljetusrumba ja vesisade lenkki on vienyt voimat aika tehokkaasti eli nyt on aika mennä unten maille.